torstai 21. tammikuuta 2016

Hyppiikö ne seinille, nehän on bordercollieita





Aika herätellä blogi henkiin. Kokeilen hieman eri tyyliä. Saa tykätä, tai kommentoida, jos olet siellä – lukija.

Tässä nykyisessä elämäntilanteessa on päiviä että koirat saavat aika vähän aktiviteettia. Kuten tänään. Elävästi on jäänyt mieleen yksi jakso Modern Family-sarjasta.
Perheen isä sanoo: ”äitinne on kuin bordercollie, hänen täytyy juosta joka päivä, muuten hän tulee hulluksi”.


Millaista on kun ei pääse juoksemaan? Aamulla tiettävästi normilenkki, noin 20 minuuttia hihnalenkkiä. Tiettävästi koska en itse ollut todistamassa duunireissun takia.
Kunhan tulevat, nuo ihanat kevään valoisat aamut, niin koirat pääsee taas metsään vapaana rellestämään.
Keskipäivällä pihapisu. Neljän jälkeen taaperolenkki, puoli tuntia, ehkä jopa kolme varttia ulkoilua, mutta taaperon tahtiin joten ei pahemmin liikuntaa.
Illalla pihaulkoilua 10 minuuttia, keskenään riehumista. Myöhemmin vielä iltapisu, pihalla.

Meneekö ne rikki? Eipä nuo nyt tavattoman kärsiviltä näytä. 


Rumba ehkä reagoi jollakin tavalla jos tällaisia päiviä on monta peräkkäin. Se keksii leikkiä melkein mistä vaan, spurttailee pihalla, nakertelee jotain sopimatonta aikansa kuluksi. Salsan arkikäytöksestä ei huomaa mitään. Mutta juoksulenkillä tai treeneissä se vetää karseita kierroksia. Mutta ei, rikki ne ei missään tapauksessa mene. Bordercolliehan on nimenomaan tehty siihen että sitä voi rasittaa kovalla työllä pitkiä jaksoja ja sitten se lepäilee viikko ja kuukausi tolkulla, liikkuen vain sen minimin mitä on pakko. Enemmän sen terrieläimen pää hajoilee jos se ei saa suorittaa päivittäisin rutiinejaan juuri samoihin kellonaikoihin.

Tällä viikolla Rumba vihdoin lonkka- selkä- ja kyynärkuvattiin. Tuloksista seuraava postaus, kunhan ensin vahvistavat Kenneliitossa.