keskiyön epikset Riihimäellä 19.7.2013

Ja sitten vihdoinkin saatii aikaiseksi lähteä epiksiin. Minä suoriuduin surkeasti, iski väsymys ja velttous. Mutta eipä haittaa koska muu perhe oli kerrassaan loistava!

Tarkoituksena siis suorittaa vain mölliradat mutta mentiin sitten ilmottautumaan kisaaviin myös. Onneksi, koska möllirata oli aikasta helppo. Vain kolme putkea ja hyppyjä väliin. No, Nacholla meni pasmat sekaisin muutamasta terrieri-uroksesta, niiden kanssa piti vähän tuijotella joten keskittyminen ei ollut parasta a-luokkaa. 10 esteen radalla kaksi vitosta ja kielto... Joo...

Radalla ehtii pysähtelemään ja tuijottelemaan yleisöä - kas näin!

Salsa ei ollut ollenkaan oma itsensä mölliradan aloituksessa, haahuili ja piippasi - kunnes tajusin että se oli haistanut minut mutta ei osannut paikallistaa yleisön joukosta. Kävin näyttäytymässä ja Salsa malttoi mennä radalle. Liikkis pikku-Salsa <3 Rata meni hienosti ja kovaa, Salsa ja Fredde palkintosijoille.

Salsa ei paljon pysähtele - paitsi kontakteilla hienosti aina tietty!

Melkein heti perään alkoikin sitten maksien kisaavien rata, joukossa paljon kolmosissa kisaavia jotka tekivät jopa virheitä joten ei ihan helpoimmasta päästä kuitenkaan. Salsa teki hyvää työtä, A-esteen alastulo oli vaan epätyypillisen hidas, ohjaaja taisi olla liikaa edessä. Tuli siellä muutama muukin ohjausvirhe joten rimoja tippui ja yksi kielto, mutta kaiken kaikkiaan hyvä rata ja fiilis kohdillaan!
Kello lähenteli puoltayötä ja minä valittelin päänsärkyä joten rakas-mieheni tarjoutui (pakotettiin) menemään vielä Nachonkin rata. Nacho vaatii nimittäin ohjaajalta ihan huippuunsa viritettyä tarkkaavaisuuttaa ja energisyyttä. Hienosti meni - nollarata! Toki siellä tuli muutama herpaantuminen ja irtoaminen olisi voinut olla parempaa jopa Nachon mittapuulla. Aika kuitekin riitti (ykkösluokan aikatasoituksella) luokan kakkos-sijaan.
Olin kyllä haljeta ylpeydestä, jäi tosi hyvä mieli näistä kinkereistä! Ja palkinnoksi saatiin herkkuja koirille :).

 

 

Aksaviikot

Toinen lomaviikko käytettiin yllättäen tiiviisti aksatreenien merkeissä. Olen harrastellut lajia aina vähän vasemmalla kädellä, koska kisaaminen ei kiinnosta enkä ole erityisen nopea ja hankalat ohjauskuviot tuntuvat – no, hankalilta.

Periaatteena on ollut, niin kauan kun koira tykkää käydään kerran viikossa, miinus tietenkin lomat jne. Vasta Salsan myötä on herännyt pieni ajatus että aksaa voisi treenata vähän useamminkin ja tehdä myös tekniikkaharjotteita ratatreenin lomassa.

Nachon kanssa treenatessa pinna on kyllä pidentynyt, minun siis, ei koiran. Nacho ihan yhtä höyrypää nyt lähes 7-vuotiaana kuin reilun vuoden vanhana kun ekaa kertaa käytiin esteisiin tutustumassa. Nachosta tuli minun harjoituskappale, voisin listata kymmeniä asioita mitä ei kannata seuraavalle koiralle opettaa kuten Nacholle on opetettu. Joitakin virheitä olemme Salsan kanssa onnistuneet korjaamaan. Mutta koirat nyt ovat fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan niin erilaisia että monessa asiassa ollaan menty taas kantapään kautta.

Viime viikosta tuli siis puolivahingossa aksaviikko. Tiistaina jouduin Salsan vakkarivuorolle ohjaamaan kun F oli kuumeessa. Monta kertaa tuli Nachoa ikävä – mutta ei auttanut, sinä päivänä oli vaan yksi koira käytettävissä  (Nacho vielä lomaili Etelän lämmössä). Treeneissä tehtiin niistoharjoituksia ja sain huomata että koirahan osaa tämän jo. Niisto toimii kivasti rataa lukevalle koiralle hyvin kun esteen voi merkata ja itse edetä radalla. Saan taas opetuksen siitä miten tärkeää on katsoa koiraa. Lopuksi tehtiin välistä vetoja ja takaakiertoja kolmen sarjoissa. Nachon kanssa huiskin vaan käsillä ja juoksen suoraan mutta maksikoiraa pitäisi ehtiä vähän kropalla jarruttaa. Vaan eipä puutteellinen ohjaus paljon Salsaa haitannut, se katsoi vaan että ”ai tämä harjoitus – okei mä meen!” Siinä oli sitten ihan vaan statistin roolissa keskellä kenttää että mitä äsken tapahtui.

Keskiviikko oli koirien ansaittu lepopäivä, ajettiin Hankoon ja käytiin illalla terdellä. Mutta torstai-illaksi ehdittiin taas treeneihin. Salsa vieraili Nacho vakkari-ryhmässä. Ohjelmassa oli ykkösluokan ratatreeniä. Nacholla meni tavalliseen tapaan, muutama töksäys (Nachon keskittyminen herpaantuu ja jää tuijottamaan radan ulkopuolisia asioita). A-esteen alastulo on nyt suurin yksittäinen ongelma, täytyy namittaa sitä siinä vähän että ei loikkisi niin hirveästi, ihan vaan terveyden kannalta. Kepit toimii taas paremmin ja muissa esteissä ei ole suurempia ongelma. Myös putkiulkopuolelta ohjattuna toimii kohtalaisesti. Salsalla oli huono päivä, keskittyminen herpaantui, meni haukkumiseksi ja roiskimiseksi. Lopulta meni ohjaajaltakin hermo, ja koira vietiin hetkeksi jäähylle. Puhuttelun jälkeen parivaljakko sai muutaman ihan hyvän pätkän tehtyä, välipalkkojen kanssa.

Treeneistä jäi vähän huono maku suuhun, ja purimme juttua yhdessä. Järkeilimme että lähes kahden viikon treenitauko aksasta (pois lukien meidän tiistaiset tekniikat) sekä se että olin tehnyt Salsan kanssa niin tiiviisti yhteistyötä edeltävät kuusi päivää aiheutti epävarmuutta. Väsymystäkin saattoi olla takana. Lääkkeeksi minä en enää ohjaa aksakentällä Salsaa ja huolehditaan hyvästä virittelystä ja lepotauoista.

Nacho loppupalkalla 

Ja tietenkin lisää treenitreeniä! Eli vahingosta viisastuneena tai jotain sännättiin perjantaisen lepopäivän jälkeen lauantai-aamuna tekemään ratatreeniä. Valittiin sopivan kiva mutkainen ykkösluokan rata. Keli oli paahtava joten hirveen pitkiä pätkiä ei voinut tehdä, jopa Nacho hakeutui varjoon muutaman kierroksen jälkeen.

 Salsan treenit menivät onneksemme paljon paremmin, tässä yksi nolla rata:
 

 

Aktiivisen viikon lopuksi käytiin tekemässä vielä ihan lyhyet hyppytekniikat sunnuntai-iltana. Molemmat teki samoja harjoituksia, set point – yksittäinen hyppy ja kasvavaa hyppy sarjaa. Nacholla meni korkeelta ja kovaa. Kasvava sarja on sille hyvä kun joutuu vähän miettimään. Pitäisi vaan saada ne ponnarit käyttöön että voisi tehdä tarpeeksi matalilla. Salsa epäröi kasvavaa sarjaa ensin tosi paljon, pelästyin jo että se on kipeä. Sitten otettiin lelu käyttöön ja parin harjoittelukerran jälkeen askeleet piteni nätisti. Vien sen kuitenkin jossain vaiheessa fyssarille, jos siellä vaikka onkin vähän jäykkyyttä kun ollaan paljon treenattu.

Ensimmäinen työviikko jatkuikin sitten haun merkeissä maanantaina ja tiistaina Salsan agility ja pk-tottis (jossa havaitsin jo pientä väsymystä sekä ohjaajalla että koiralla). Keskiviikkona lepuutettiin päätä mutta treenattiin kroppaa juoksulenkillä (! Kyllä, minäkin!) ja torstaina Nachon agility joihin Salsa pääsee taas vierailemaan. Tehtiin tekniikkaa, etenemistä, persjättöjä  - meidän bravuuri Nachon kanssa - pakkovalsseja ja sen sellaista. Tosi kivat treenit mutta koirille raskaat. Kaikki kolme aivosolua joutuivat kovasti törmäilemään toisiinsa. Kroppakin oli koetuksella, Nacho oli vähän jäykkä aamulla, täytyisi viedä sekin fyssarille.

En tiedä mikä ihmeen treenikärpänen meitä on päässyt puremaan mutta tuskin tätä tahtia kovin kauaa vedetään. Viikonloppuna ainakin levätään. Mutta tänään ehkä epiksiin. Raportoin jos on jotain kerrottavaa.

 

SBACK Leiritunnelmia 2013

Tässä leirimuistiinpanoja - tulipa pitkästi tarinaa kun näin lomalaisena on aikaa kirjotella.

Sbackin leirillä Hartolassa käytiin hakuilemassa viikonloppuna. Leiri alkoi jo torstai iltana yleisellä tutustumisella ja majoittautumisella. Leirille lähtö oli alusta alkaen selvää, en missaa tilaisuutta höpöttää koirajuttuja monta päivää putkeen. Viime vuonna aksattiin Salsan kanssa mutta enää se ei tulisi kysymykseen – Salsa on mennyt osaamisessa minusta ohi aika monta tassunmittaa. Toko on meistä vieläkin vähän tylsää joten ei sitä. Ja hakutreenit on olleet aikamoista hapuilua koko alkukesän  - joten aika ristiriitaisilla fiiliksillä lähdettiin matkaan. Kouluttajaakaan en tuntenut etukäteen. Laskeskelin että Salsalle oli ennen leiriä tullut noin 12 treenikertaa, joista viisi viime kesänä, eli hirveen aktiivista ei ole meidän treenaaminen ollut. Torstai-iltana tehtiin lyhyt tottis-treeni kun kentällä oli kiva pehmeä a-este, lisäksi luoksetulo ja eteenmeno kun ne on meidän lempparit. Treeniporukan kanssa kokoonnuttiin ja käytiin läpi koirien kokemus ja mahdolliset ongelmakohdat. Otin esille Salsa lievän paineistumisen liinan käytöstä hajuhakutekniikalla ja toivoin vinkkejä mitä muita apuja kannattaisin nyt alkaa käyttämään.

Mutta kuinkas kävikään. Treeniporukka oli ihan huippu ja kouluttaja Marja Uusitalon tyylistä tykkäsin kovasti. Hän painotti mm. selkeää radan rakentamista (me like), radalla etenemistä koiran työskennellessä ja oikeaoppista lähettämistä. Ja on vielä kaiken lisäksi horoskoopiltaan järjestelmällinen ja pikkutarkka neitsyt. Kouluttaja minun, toisen neisyen, makuun!  Koira toimi mukavasti kaikissa neljässä hakutreenissä, eli uppos ja osu kaikkiin ukkoihin. 

Perjantain maasto oli ihanaa tasaista kangasmetsää, mutta ilma oli painostavan kuuma – ukkosta enteillen. Ekaan treeniin tehtiin kolme suoraa haamua ja yksi puolipakeneva. Helppoa ja hauskaa ja koira oli fiiliksissä. Iltapäivällä hiki virtasi mutta alkoi vähän tuulemaan, ukkonen pyöri ympärillä. Toiseen treeniin toivoin vähän pidempää sarjaa koska Salsalle on aina tehty kovin lyhyitä treenejä, max neljä pistoa. Iltapäivätreeni meni kaavalla 5 kappaletta näkäriä ja toimi taas hirmu hyvin.

Illalla saunottiin päivän pölyt pois ja pidettiin sadetta ja hurjaa ukkosta. Monet saivat rauhoitella koiriaan huoneessa mutta Salsahan ei äänistä piittaa, osaan todella arvostaa tätä ominaisuutta entisten paukkuarkojen koirien jälkeen.

Tässä me katsellaan haamu-maalimiestä.

 

 Kuva: Pauliina Havo

Lauantaina jouduttiin toiseen maastoon, ja ketuiksi meni heti alkuun. Parkkipaikaksi katsottu tienpätkä oli todella muhkurainen ja kivinen. Kiitin itseäni maastoauton hankinnasta – olenhan Länsi-Uudemaan surkein peruuttaja heti äitini jälkeen. Maastokaan ei ollut kaksinen. Radan paikka rajoittui tiehen oikealla ja vasemmalla keskellä rataa oli hirveä vanha romukasa, kanaverkkoa ja metalliromua mitälie. Rataa ei saanut millään edes satametriseksi kun kangasmetsän jälkeen alkoi nuori hakkuuaukealle kasvanut vesaikko. Treenit alkoivat hieman apeissa tunnelmissa ja sadettakin ripsi. Koirat taas toimivat loistavasti, meillä ihmisillä tuli kömmähdyksiä. Salsan treenissä oli taas neljä pistoa, haamu ja ääni alkuun sitten pakeneva ja sitten ihan valmis piilo ilman apuja. Kaikki meni hyvin, helposti upposi n 40m ja pysyi siellä vaikkei ihan heti löytänyt. Pakenevat oli Salsalle tällä leirillä ihan uusi juttu ja niissä saattoi nähdä hienoisen hämmennyksen. Onneksi lauantaina pakeneva maalimies oli Salsan ihana ”hoito-täti” Jaana.

Lauantain toinen treeni oli esineruutu. Ajattelin että tämänhän se osaa, ja lähetin valmiiseen ruutuun ilman apuja. Upposin hyvin muttei löytänyt ja sitten iski epävarmuus. Pyysin kouluttajaa heittämään lähelle esineen ja se löytyi muttei vahvistanut työskentelyä tarpeeksi. Toinen esine otettiin hetsaamalla takarajalla ja treeni loppui siihen. Täytyy miettiä uuttaa tekniikkaa ja miettiä enemmän tuulensuuntaa seuraavissa treeneissä että saadaan esineruutu vahvemmaksi. Pientä lohtua toi se että sateessa eivät kokeneemmatkaan koirat löytäneet esineitä kovin hyvin.

Lauantai-iltana leiriemännät Anita ja Veera järkkäsivät meille tosi kivat leiriolympialaiset. Ohjelmassa oli esterataa, noutoa, keilojen kaatoa, tarkkuusheittoa ja joukkueen nimeen sopiva lyhyt näytelmä. Salsa osallistui noutamalla metskun mallikkaasti pienen hapuilun jälkeen. Yleensä noutokapulat eivät ole rivissä valmiina kun liikettä lähdetään suorittamaan ja moni koira painoi tuhatta ja sataa niistä ohi. Joukkueemme nimi oli kokit ja esitimme Master Dog Chef – kilpailun jossa koirat esiintyivät tuomareina. Kyllä sai taas nauraa muidenkin esityksiä katsellessa. Ihanaa heittäytymistä vaikka joukossa oli enimmäkseen toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Mainittakoon että joukkueemme tuli jaetulle ykkössijalle josta palkinnoksi valitsin Salsalle vinkuvan piikikkään pallon. Yäk – sanoin Salsa, minähän en mokomaan ällötykseen koske. No, eipä hätää, tiedän yhden tyypin jolle se kelpaa – noin kolme ja puoli sekuntia arvioisin siinä menevän kunhan herra nyt ensi saapuu kotiin.

Sunnuntaina meitä suosi sekä arpaonni että sää, päästiin mukavan viileässä mutta aurinkoisessa säässä takaisin perjantain unelmamaastoihin. 

Kuva: Pauliina Havo

Salsalle tehtiin viiden piston treeni siten että kaksi ekaa oli mielikuva parina niin että maalimiehet häipyy metsään lelulla hetsaten ja koira jää liinassa keskilinjalle ihmettelemään. Sitten koira viedään pois ja kun maalimiehet ovat valmiina kutsutaan meidät takaisin radalle. Arvatenkin lähti kuin pyssyn suusta. Ideana tässä oli saada Salsalle vähän lisää intoa keskilinja työskentelyyn. Seuraaviin kahteen tehtiin taas muistikuvapari ääniapuina ja viimeinen pakenevana. Salsa pysyi tyylilleen uskollisena. Hetsaavat maalimiehet saivat aikaan muutaman inahduksen mutta muuten keskilinjalla koira on rauhallinen ja tottelee hyvin close-käskyä. Kun sanon ”gubbe” se lähtee kovaa muttei päättömästi syvälle pistoon. Kertaakaan ei jäänyt välillä katselemaan taakseen tai palannut puoliväliin löytämättä. Tästä päättelen että motivaatio on kohdillaan ja idea siitä mitä tässä ollaan tekemässä on muodostunut. Virittelysanan käyttökin näyttää toimivan ja saa koiran hereille ennen radalle tuloa. Minun on vaan hyväksyttävä että Salsa on vähäeleinen rauhallinen koira eikä vaatia siltä jotain mikä ei ole sille luontaista. Ohjaajapehmeä koira heijastelee ohjaajan mielenlaatua herkemmin kuin kovempi. Mietin siinä sitten itsekseni että millaista koiraa olin Salsaa ottaessa toivonut. Itsevarmaa, nopeaa koiraa joka osaa rauhoittua kentän laidalle, malttaa kuunnella ohjeita ja jaksaa keskittyä vähän kauemmin kuin Nachon neljä sekuntia, kestää toistoja ja irtoaa ohjaajasta helposti ja jota voi pitää vapaan melkein missä vaan. Sitä saa mitä tilaa.

Mitenkäs tästä eteenpäin? Suoruutta pitää malttaa nyt treenata ja sitten vasta kun se on varma jatketaan etenemisharjoituksilla. Välillä saattaa tulla tyhjiä ja niistä mahtavat kehut. Välillä lähipiiloja muikkariksi nenänavauksesta. Tyhjiä tahallaan vasta kun on enemmän varmuutta. Ja ilmaisutreenejä erillään mutta ratamaisesti etenemällä.

Maanantai on meidän vakkari hakutreenipäivä, enkä malttanut pysytellä pois, vaikka olin ajatellut ettei me leirin jälkeen jakseta. Hyvin meni sekin treeni vaikka suunnittelin radan ihan päin honkia. En hahmottanut rataa ja tein pistot väärässä järjestyksessä siten että sahasimme vähän väliä eteen-taakse. Tyhmä minä! Kahteen ekaan muistikuvapari haamulla ja äänellä. Kolmanteen valmis piilo ilman apuja joka meni vähän mönkään. Maalimies katsoi piilon paikan väärin ja siitä tuli tahaton lähipiilo. Mutta eipä mitään kun koira löysi ukon. Viimeisellä pakeneva mutta lähetin ihan takaviistoon – olen ihan pönttö! Mutta varmaan opin tästäkin jotain. Treenien ensimmäisen koiran ohjaaja kadotti auton avaimet metsään ja toisena treenannut kelpie löysi ne! Uskomatonta mutta mahdollista, onhan tämä sattunut jo kerran aiemminkin omalle kohdalle. Treenin jälkeen en voinut vastustaa kiusausta palautella mieleen avaimen etsintää Salsallekin, tehtiin pieni lenkki ja nenä toimi hyvin. Salsa <3

Tottistreenit

Seuraaminen <3
Yritän kovasti aivopestä itseni siihen että seuraaminen on kivaa ja sitä pitää treenata ihan yhtä paljon kuin kaikkea muutakin. On aika epäreilua odottaa koiralta hyvää seuraamista jos ei sitä koskaan treenaa ja itse inhoaa koko liikettä.
Tämmöisiä pieniä ahaa-elämyksiä viime viikkoina.
Eilen tehtiin siis Suskin Pk-tottistreeneissä seuruuta. En leikittänyt ennen  liikkeelle lähtöä, joten vire ei alkuun ollut hyvä. Mutta leikkimällä se heti nousee ja tekemisestä tulee hauskaa. Ylläripylläri...
Vielä ei tehdä ollenkaan oikeaa paikkaa ja tarkkuutta ja oikealle kääntymistä vältetään. Edelleen siis vaan tunnetilaa, tunnetilaa. Namit on jätetty treeneistä pois kokonaan mikä vaatii minulta vähän totuttelua. Hyppynouto meni hyvin, este matalalla ja luovutus pikkusen vino mutta liikkuminen reipasta. Sitten tehtiin vielä luoksetuloa jossa ohjaaja mokaili taas aika tavalla. Tarkoitus on kehua eteenistumisesta (laumavietti) ja sitten vasta palkka siten että liikkuu taaksepäin ja antaa koiran hypätä lelulle. Tämä ihan uusi tyyli vaatii vähän harjoittelua mutta jo toisella toistolla saatiin nätimpi eteentulo. Lopuksi vielä eteenmeno samaa linjaa luoksetulon kanssa - niinkuin kokeissakin. Lähti kuin pyssyn suusta vaikka lelu ei ruohikossa näkynytkään ja kouluttaja manasi ettei lähde kun kielsin menemästä lelulle sitä jättäessä. Ota näistä koirista sitten selvää! Mutta ehkä joku päivä tottiskin on minusta vielä oikeasti hauskaa.
Ai niin ja Salsan aksat meni kuulemma hyvin myös. Tiistai on Salsan tehotreenipäivä, aksa ja pk-tottis peräkkäin. Agilityssä pätee vanha totuus, mitä vähemmän ohjaaja höpöttää ja huitoo käsillä sitä parempi. Ja jotain jostain rytmityksestä mulle esitelmöidään koko ajan. Me ei Nachon kanssa ehditä miettiä mitään rytmejä, juostaan vaan täysii ja välillä huudetaan toisillemme päin naamaa. Ja viime viikon treeneissä tehtiin ykkösluokan ratoja nollina kuin vettä vaan. Hah!
Huomenna tytöt lähtee leirille, kolme päivää tiivistä hakuilua, saa nähdä miten meidän käy.