Kentillä ja metsissä

Olipa koiramainen päivä. Minun pieni elukkaiseni on nyt aika väsy. Kohtuullinen treeniputki tuli tällekin viikonlopulle kun eilen Vekoran agi-päivässä rehkittiin ja ilalla lyhyt valmisteleva toko-treeni. Tälle sunnuntai aamulle saatiin peruutuspaikka Noutajayhdistyksen kokeeseen Röylään, eli aamuvarhaisella kamat autoon ja menoks. Tuomarina Timo Pussinen Luoks. 10 Paikkamakuu 10 (kohtuullisen rauhatonta sakki ympärille, yksi haukkui, yksi lähti, kolmas pyöri paikallaan) Seur. ky. 10 Seur vap. 9 (pientä kuplimista oikeissa käännöksissä) Maahanmeno 9 (annoin vartaloavun, jäi väähn vinoon) Luoksetulo 10 (tuli tiivissti muttei enää tunkenut nenää treeniliivin alle) Seisominen 9 (pistemenetys varmaan mun epävarmuudesta, tämä on medän huonoin liike) Estehyppy 0 (hups, lämmittelin liikaa "nyt mennään hyppy" ja kun odotin liikkurin ohjeita Salsa karkasi hypylle... ihan oma vika. Saatiin tehdä liike, hyppyä madallettiin, ja meni tosi nätisti. Kehuin vuolaasti.) Kokonaisvaikutus 10 (Tämä lämmittää mieltä eniten. Salsa teki kivalla fiiliksellä, se ei tunne tippaakaan paineistuvan mun jännittämisestä.) Harmittaa tuo nolla, tositositosi paljon. Turha jossitella mutta 192 pistettä oli kyllä tuonut luokkavoiton. Päällimmäisenä silti onnistunut suoritus ja iloinen elukka. JA TK1. Ja palkinnot: ruokasäkki ja kakkapusseja ja remmi. Koepaikalla oli taas rento tunnelma ja kivaa porukkaa. Treenikaveri Hessukin sain ykkösen ja hienoilla pisteillä. Palkintojenjakoseremonioiden jälkeen lähdettiin lennosta hakumettään. Tehtiin viimeisenä Salsalle ilmahajuja ja kaikki "gubbenit" löytyi. Metsässä juokseminen on niin Salsan lempilaji. Se ei vielä tiedä harrastavansa hakua. Lopuksi vielä pari esinettä, jotka nousi pienen säädön jälkeen ihan kivasti. Vaikka olin varautunut sateiseen ja rankkaan päivään puolikuntoisena tuli päivästä loppujen lopuksi helppo ja hauska ja aurinko paistoi koko iltapäivän täydeltä terältä. Ja taas saatiin nauttia Pian ihanista leipomuksista. Harjasin, pesin tassut ja ruokin ne ahneet pikku otukset, mies on siivonnut poissaollessani, sauna lämpiämässä, ruoka uunissa. Taidan kuolla tähän elämän ihanuuteen.

Jatkoa eiliseen

Täytyy sen verran kommentoida eilistä että olen flunssassa ja kävin vanhoja kuvia läpi, yritin löytää Salsasta jotain edustavaa suht uutta kuvaa kasvattajan sivuille. En löytänyt, mutta upposin nostalgian syövereihin ja löysin tuon ei postaamani kuvan Rickystä. Miten voi olla että noi naaman kuviotkin on ihan samanlaiset. Kuvassa Ricky pitää korvia melkein luimussa kun olen pukenut sille, teini kun olin, jonkun tyhmän asun päälle. Normaalisti korvat olivat melkein yhtä terhakat kuin Salsan. Katseessa on ihan samanlaista surumielisyyttä. Koirien luonteesta löytyy yhtä lailla yhtenäisyyksiä, molemmat aikamoisia tosikkoja, suhtautuvat kouluttamiseen vakavasti mutta turhautuvat jos ei ohjeet ole selkeitä. Uroksena Ricky oli kyllä suoraviivaisempi ja tasaisempi, jotenkin ennalta arvattavavampi kuin Salsa. Ricky oli erittäin ääniherkkä ja paukkuarka mitä Salsa ei onneksi ole, ei sitten tippaakaan. Molemmista löytyy omaehtoisuutta ja itsenäisyyttä ja jopa itsepäisyyttä. Liittyen ehkä sukupuoleen Ricky kasvoi aikuiseksi vasta reilusti yli kahden vuoden iässä, siihen saakka se riekkui koko ajan, repi remmiä, juoksi aina mikä koivista lähtee, leikki itsekseen ja Jessen kanssa (mikäli Jesse saattoi vaivautua - mitä tapahtui kovin harvoin...), eikä maltanut kuunnella ohjeita. Sen jälkeen se oli mitä helpoin koira. Paitsi että se oli ääniherkkä, varautunut muita koiria kohtaan (pidin sitä melkeinpä irti aina jotta se sai mahdollisuuden kiertää muut kaukaa) ja hyvin leimautunut kerrallaan muutamaan ihmiseen. Tai korkeintaan kahteen. Kun minä muutin pois kotoa ei tullut mieleenkään viedä koiraa mukanani. Ricky oli erittäin leimaantunut myös kotiimme, se ahdistui matkoilla eikä koskaan pitänyt erityisemmin autoilusta. Rickyllä oli onneksi treenikaverina ja lenkittäjänä tuttavien koirista innostunut tytär joka treenasi ja olisi halunnut kisatakin. Mutta ääniherkkyys ja muu arkuus oudoissa tilanteissa rajoitti koiran harrastamista. Ricky olikoko ikänsä suhteellisen terve, mutta vanhemmiten sen takapää heikkeni ja sen oli vaikea päästä liikkeelle aamuisin. Sen lonkkia ei koskaan kuvattu mutta katsoin koiranetistä että sen sisasuksilla oli C ja D lonkkia. Kun Ricky ei enää päässyt ylös kolmea rappusta ulko-ovelle eikä kapuamaan ramppia pitkin ikkunalle näköalapaikalleen, äiti teki viisaan päätöksen. Ricky lopetettiin reilun 12 vuoden ikäisenä. Toinen koiramme oli melkein 16-vuotias cairnterrieri joka sairasteli viimeisen vuoden, kärsien mm. suurista hyvänlaatuissista kasvaimista kaulalla jota uusivat nopeasti leikkauksista huolimatta. Se sai mennä sateenkaarisillalle samaan aikaan. Kun muistoille antaa vallan ne vie mukanaan... Huomenaamulla olisi sitten toko-kokeet, vikat ALOt Salsan kanssa. Huh, moneen päivään ei olla treenattu mitään, ja ajattelin että toimikoon tämä nyt testinä siitä miten koira toimii jos valmistelevat treenit jättää kokonaan väliin. Aksaa ovat treenanneet koko viikon joka päivä, nytkin ovat Vekoran agility-päivässä. Ehkä se vaan hyppii ja pomppii ja juoksee...

Kuin kaksi marjaa

Tsumakin Ricky joskus 90-luvun lopussa, jostain syystä paita päällään

Briskness Kätevä Emäntä syksyllä 2011, tykkää poseeramisesta ihan yhtä paljon kuin edeltäjänsä

Aksaa jaksaa

meitsit sata prossaa satsaa... Pääsin tänään kokeilemaan Salsan ohjausta aksatreeneissä kun F:lle tuli yllättävä työmatka. Olipa jännää! On nimittäin tyypit treenanneet tosi paljon ja koira on kehittynyt. Ihan hiljaa (=haukkumatta) ei onnistuttu tekemään, mutta keskittyminen oli huippua, startissa pysytään nykyään paikallaan (!), eikä rimatkaan tipu kovin paljon. Ihan makseja tehtiin ja tosi lyhyitä mutta teknisiä radanpätkiä. Nachon treenit meni ok, joku juttu sillä oli toisessa etutassussa että katsoin välillä ihan kun olisi ontunut mutta sittä taas meni niin täysii että ehkä se oli vaan roska tai kivi. Ryhmässä oli uusi koiria ja ne vähän jänskätti joten keskittyminen ei ollut ihan priimaa. Kohtuu tylsää on myös kun ei saa lelulla palkata. Vielä viikko leikkauksesta toipumisaikaa eikä saa pureskella mitään. Koirat on ihan ihmeissään kun kaikki luut joita normaalisti on vapaasti tarjolla on kerätty pois. Nacholla on nimittäin iltarutiini, noin vartti luunpureskelua, iltaryyppy, iltapisu ja nukkumaan kymmenen maissa. Tein Salsan kanssa myös vähän tokotreeniä ennen aksaa ja tauoilla. Tunnaria ollaan alettu nyt uudella tavalla, metsästä löydetyillä pikku kepeillä. Ensin ei pelittänyt ollenkaan mutta kun keksin helpottaa (tai no en keksinyt, sain vinkin) vähän siten että ensin laittaa oman kepin johonkin missä ei ole muita keppejä ja vähitellen siirtää vaikeampaan paikkaan johan alkoi hoksottimet toimia. Nenätyöskentely oli minusta ihan hienoa. Meidän pikku-Sapeli on vaan sellainen tapaus että kaikki pitää tehdä tosissaan. Jos en ole itse tosissani ja tiedä mitä teen koira haahuilee ja löysäilee. Mutta jos on selvät sävelet työmotivaatio on korkealla ja kestää häiriötä ja toistoja. Paljon helpompi treenata kun on tämän sisäistänyt. Ainakin tänään on sellainen fiilis. Huomenna varmaan jo vaihtuu...

Sairas kertomus

Keskiviikkona käytiin sitten kuluttamassa minun viimeiset pennoset eläinlääkärillä. Alkoi itkettää jo kun Nacho väsähti rauhoittavan esilääkkeen saatuaan huovalle. Ajatukset siirtyi väistämättä siihen viimeiseen eläinlääkärikäytiin joka jonain päivänä meilläkin on edessä. Mutta onneksi näyttäisi siltä että yhteistä taivalta on vielä jäljellä hyvän aikaa. Leikkaus meni hyvin, tokkuraisena Nacho oli kuulemma ollut niin ärhäkkä etteivät olleet sirua uskaltaneet tarkistaa. Jos se vaikka puree? Meidän Nachoko, no ei ainakaan kovin kovaa, minä vastasin. Toipuminen on mennyt hyvin, mitä nyt levossa oleminen kokonaiset kaksi päivää oli melkoisen haastavaa. Torstai-iltana Nacho karkasi naapuriin leikkimään ihana pikku pondengo-tytön kanssa. Ei ollut sairastelusta tietoakaan. Koepalavastauksia vielä odotellaan. Röntgen näytti hyvältä, ei luukatoa ja imusolmukkeet olivat niin pienet ettei niistä saanut soluja ohutneulanäytteeseen. Nämä ovat siis hyviä merkkejä. Salsa on ollut tokosta treenitauolla koko viikon. Äsken tehtiin pihalla vähän merkkiä, noutoa ja ekat tunnarit. Ei niistä sen enempää kun kaikki meni aika lailla päin piip. Tyypit on vetänyt aksaa joka arkipäivä ja kuulemma on mennyt tosi hyvin. Salsa keskittyy paljon paremmin nyt kun haukkuminen on kielletty. Olen tarkoituksella pysynyt pois alta, nyt on varmasti ratkaiseva hetki saada yhteistyö toimimaan, eikä minua tarvita siihen väliin sössäämään. Tänään lenkillä Salsa teki viimeistelevän valmistelun ensi viikon näyttelyä ajatellen, ui kaulaansa myöten kuralammikossa. Lupaan muistaa pestä sen huomenna. Ehkä. Karvanlähtökin on alkanut. Varmaan tulee rutkasti menestystä missikisoista.

Ja vielä syvempi huokaus

Olipa niin turha reissu Veikkolaan tänään että. Vein Nachon Anidentiin hammastarkastukseen, sillä on sitä hammaskiveä ja ikenet nyt myös tulehtuneet. Puolituntia odoteltiin, onneksi odottamassa oli myös ihana whippetin narttupentu joka viihdytti meitä. Vastaaottoapulainen, meidän äidin ikäinen suloinen tantta, oli ihan onneton - siis yhtä onneton kun äiti, kaikella rakkaudella, tietokoneen kanssa. Tietoja ei millään saatu kirjattua koneelle. Lääkäri oli mukava ja tutki koira perusteellisesti mutta pudotti myös aikamoisen pommin niskaan. Nachon ienpatti voi olla kasvain!!! Keskiviikkona mennään lisätutkimuksiin, koepalat ja ohutneulanäytteet ja mitä vielä. Kassalla seuraava pommi, kymmenen minuutin visiitti, 220 euroa! Ja laskulla kustannusarvio jatkoimenpiteistä, kahdeksansataaeuroa (kahdeksan sataa). Itku kurkussa, monestakin syystä, lähdin ajelemaan toko treeneihin Veikkolan keskustaan. Vaan eipä meillä mitään treenejä ollutkaan, kouluttaja oli joutunut perumaan viimetinkaan. Höh ja pöh. Vaan ei niillä fiiliksillä treenistä olisi tullut piip eikä piip. Että näin tänään, käperryn sohvalle.

Huuuuoooooohhhh....

Sellainen helpotuksen ja tyytyväisen väsymyksen huokaus pääsee minulta nyt. Viikonloppu oli to-del-la aktiivinen. Torstai-iltana oltiin normaalisti aksa-treeneissä. Nacho teki medi-esteillä pitkästä aikaa, alimmalla korkeudella mutta kuitenkin. Ja keskittyi ihan mahtavasti tekemiseen. Eikä tainnut pudottaa yhtään rimaa. Olin siitä sitten aika fiiliksissä. On se vaan mahtava pikku elukka. Parasta kaikessa on se mten ollaan Nacho kanssa päästy uuteen nousuun, pitkien vaikeiden aikojen jälkeen treeneissä on taas tosi kivaa. Salsa aksa treenit ei menneet ihan yhtä putkeen. Salsa harjoittelee nyt treenaamista ilman jatkuvaa haukkumista, ja se on vähän vaikeeta. Kun en ohjaa en osaa ihan hirveesti kommentoida ja analysoida ko. lajia Salsan kohdalla, jääköön tuonnemmaksi. Samana iltana saimme Rasseli-pojan hoitoon. Pojat olivat koko viikonlopun erillään saman katon alla, portin eri puolilla menee vielä ok mutta jos joutuvat kuonokkain on ilma testosteroonista sakeana. Voi pojat... Perjantaina aloitin aktiivisen jännittämisen lauantain toko-kisoja varten. Käytiin iltalenkillä sisarusten kanssa Siuntion kentällä. Illalla otettiin jotain ihan kevyttä jeejee-treeniä, pelkkiä helppoja asioita ja onnistumisia. Lauantaina menin kisapaikalle hyvissä ajoin. Vatsaa väänsi ja polvet tutisi. Onneksi paikalla oli tuttuja ja sain aikaa kulutetuksi ja itseäni rauhoitetuksi juttelemalla. Tuomarina Hannele Pörsti Luoksep. 10 Paikallaolo 10 Seur. kyt. 9 Seur. vapaa 8 Liikkeestä maa 10 Luoksetulo 9 Liikkeestä seis 7 - Salsaa alkoi kutittaa, istui rapsuttamaan ja nousi takaisin ylös ;) Hyppy 10 Kok.vaikutelma 8 Fiilis oli tosi kiva, koira teki ollakseen neiti Itsepäinen Emäntä minun kanssa ja kontaktissa. Vähän jännitin nurmikenttää ja montaa tosi rauhatonta koiraa. Yksi keskeytti haukkumisen takia, pari lähti paikkamakuusta... Olin sopinut iltamenoa joten halusin kilpailukirjan ja lähteä kotiin, hyvillä mielin. Ihan puun takaa tuli tuo luokkavoitto, eihän pisteet olleet hääppöset, yhteensä 179. Mutta oltiin silti parhaita!!! Ja saatiin pokaali. Ehkä universumin rumin. Palkinnoksi tehtiin metsälenkki höpönassujen kanssa. Sunnuntaina jo harmittelin että piti mennä pilaamaan koko viikonloppu kisajännityksellä, suunnattiin aamutuimaan Kauniaisiin tyttöporukalla, ja taas ihan hirrrrrveästi jännitti. Tuomarina Kaisa lädesmäki (hän myös toimi liikkurina itse) Luoksep. 10 Paikallaolo 10 Seur. kyt. 9 Seur. vapaa 7,5 - virettä alkoi olla vähän liikaa ja juoksuosuuteen tuli pari hypähdystä. Liikkeestä maa 10 Luoksetulo 9 - liian tiivis, auts. Liikkeestä seis 8,5 Hyppy 5 - Salsa ei hypännyt kunnolla vaan otti tukea esteestä... miksi??? Kok.vaikutelma 9 Kokonaispisteet 171, sijoitus ei tiedossa, ehkä viides tai kuudes. Molemmissa suorituksissa yksi liike meni mönkään, eilen seisominen ja tänään hyppy. Vapaana seuraaminen oli huonompaa jota kyllä vähän ihmettelen. Sitä täytyy edelleen työstää ja paljon. Muuten me keskitytään nyt ALO-liikkeisiin, noutoon, kaukoihin ja erilaiseen estehyppyyn. Marraskuun lopussa kisat ja pakko mennä kun täällä sen nyt kailotan. Illalla tehtiin vielä pieni esineruutu sisaruksille, Rasse oli ihan mahtava ja Salsakin alkaa päästä jyvälle. Rasse lähti kotiin ja nyt ollaan aika väsyä tyttöä ja se näkyy varmaan kuvastakin.

Ihan kauheesti kaikkee

Olisi ihan hirrrrveesti päivitettävää, ollaan treenattu aktiivisesti kotona, käyty toko-päivässä, aksatreeneissä ja sitä sun tätä. Ja jumpattu, Nacho on taas vähän jumissa. Mittaasin molempien säät, N 36 ja S 52 cm. Salsa on aika iso nartuksi siis. Mutta paljonhan noita on paimenlinjaisia korkeampiakin. Nacho on mediksi liian pieni, miniä siitä nyt ei tee kuin sokea tuomari ja rikkinäinen mittanauha. Että ihan ikuisina mölleinä pysytään vaikka kuinka olisi menneet kesän aksat mukavasti. Salsa lonkat ja kyynärät tuli takaisin A/A ja 0/0. Ihanaa. Mahtavaa. Taasko olin vähän maalaillut piruja seinille. Viikonlopun toko-päivässä tuli ylianalalysoitua taas koiraa. Ja minkä ihmeen takia! Eiliset peltotreenit ja tämän iltainen tokon omatoimi tehtiin taas ihan mahtavalla draivilla ja kaikki meni suht nappiin. Pitäisi vaan tehdä, täysii ja kivaa! Silloin toimii kyllä koirakin. Mutta jos minä yhtään himmailen johan se kuikuilee ympärilleen ja näkee mörköjä ja sikailee. Koirassa ei ole mitään vikaa, kunhan ohjaajan pää vain kestäis...