Juhannustaikoja

Viime maanantaina oli meidän viimeinen tehotreeni-ilta, Nachon rally-tokon viimeinen kerta meni yllättävänkin hyvin ja ilmottauduin jo jatkokurssile jos sellainen järjestetään. Treeni on selvästi tehnyt hyvää meidän suhteelle. Vieläkun keksisin mitä taikoja pitää tehdäkun Nachon keskittyminen herpaantuu ja se alkaa haistelemaan kesken treenin. Se tekee samaa agilityssäkin ja siksi en koskaan ole uskaltautunut kisoihin, olisi niin pirun noloa jos aikuinen koira kesken radan alkaa haistelemaan ja unohtaa ohjaajan kokonaan... Nachon kurssin jälkeen otin yhden rally-toko radan Salsan kanssa. Miten sen nyt kauniisti sanoisi, ei siinä oikein ole haastetta meille. Luulen että se vaan sekottaisin Salsan pään tokoon nähden. Sen jälkeen meillä oli Niina Mannerin valmennustunti, otettiin noutoa joka meneekin aika kivasti sen jälkeen kun keksi vauhtipalkkaamisen. Niina vinkkasi että vauhtipalkkaa ja vauhdista aloitusta täytyy vaihdella jotta mielenkiinto säilyy ja koira laukkaa mennentullen. Salsa kyllä nätisti juoksee kapulalle mutta takaisintulo on vähän jolkottelua. Metallikapulalle täytyy vähän nostaa virettä ja motivaatiota, tehdään siitä oikein super hauska esine niin ei tule myöhemmin mitään ongelmia. Sitten tehtiin kaukoja, sain niihinkin hyviä vinkkejä. Istu-seisoon tällä hetkellä vaikein. Jussia vietettiin Hangon aurinkoisissa maisemissa, tehtiin pitkiä lenkkejä ja tavattiin kavereita. Salsa leikki koko aatto-illan Burre nimisen lagotto-pojan kanssa. Aika sopuisasti olivat mutta välillä tuli riitaa kun Salsa on juoksun jäljiltä vielä vähän arka takapäästään. Myös makkarangrillaus kiristi hermoja. Koira oli kohtuullisen väsynyt kun päästiin kotiin - juhlissa on kymmenkunta lasta joita piti vuorollaan jokaista lipaista naamaan, piti kerjätä makkaraa, uida meressä kolmen minuutin välein ja välillä jopa etsiä matte, tai husse näkökenttään. Ja tätä menoa kuutisen tuntia putkeen. Että olisihan se pitänyt arvata että itku pitkästä ilosta! Kun juhannuspäivän aamuna lähdettiin ulos sateeseen aamupissille näin heti että koira ontuu toista etujalkaa ja pahasti. Voi p**** kirosin mielessäni. Tutkin jalat eikä mitään kohtaa erityisemmin arista. Sitten löysin oikean etutassun polkuanturasta ison pyören haavan,ikäänkuin palovamman josta anturan pinta on syöpynyt pois. Ollaan hoidettu tassua helosanilla ja toivon kaikka sormet ja varpaat ja tassut ristissä että se paranee pian ja on ainut syy ontumiseen. Meillä on kaikenlaista treeniä ja ohjelmaa tiedossa ja olen juuri aloittanut lenkkeilyn. Juoksemiseksi sitä ei voi parhaalla tahdollakaan nimittää, mutta hiki siinä tulee. Sellasen hienon lenkkivyönkin menin ostamaan. Jotta nyt olis paree hurtan olla kunnossa.

Erkkariimerkkarii

Käytiin eilen Lappeenrannan Lemin Kuukanniemessä kääntymässä, SBACK erkkareiden merkeissä. Aikamoinen reissu täytyy sanoa, kaikenlaista kommellusta sattui. Ajettiin vikaan enemmän kun laki sallii, ja siis monesti, tooosi monesti. Anitalle ja Kiiralle erityiskiitokset kärsivällisyydestä! Salsan esiintyminen mun mielestä aikasta nättiä, jotenkin se osaa kehässä oikoa takakoipiaan enemmän kun tuolla metsässä ja pelloilla pomppiessaan. Mutta handlerinä olikin ihan ammatti-ihminen, minä en olisi varmaan jännitykseltäni pystynyt. Kiitokset kuuluu Sannalle! Salsan arvostelu: Correct bite, would like a bit more stop (toim huom. I would not!). Good ears, carried well balanced. Angels ok. Tail set a little high. Moved with drive. overall exellent. NUOERI4 Elikkäs ihan kiva, mutta tyyppi ei varmaan ollut sitä mitä tämä tuomari haki. Nuortenluokan menestyneet olivat minun silmiin paljon pienempiä kuin meidän pikku-Sapeli. Salsan juoksun takia Nacho on ollut evakossa, ja välillä Salsakin lähti Hankoon kun Nacho tuli kotiin treenaamaan. Saatiin Nakkelin kanssa paikka aksa-ryhmästä, jee! Nytkun selkä pysyis kunnossa. Näiden juoksujen ja erinäisten treenikuvioiden takia meidän koirat risteili pitkin Uutta-maata niin paljon etten enää pysynyt perässä missä kukakin on. Vähän yllätyin kun illalla kotiuduttiin reissusta niin Nacho ampaisi ovesta ulos kuin tykin kuula, ei uskois että herra täyttää syksyllä 6 v. Ihana kun ollaan siis eilisillasta asti koko porukka kotona. Vähemmän ihanaa on se että Nachon mielestä Salsa on nyt erityisen ihana. Outoa sinänsä kun aiemmin viime viikolla kun kohdattiin ei reagoinut juurikaan, eikä minusta pistänyt viime tottistreeneissä tai näytelmissä eilen urosten päitä sekaisin. Nyt sitten on piipattu koko päivä, ilokseni olen ollut vapaalla ja saanut sitä kuunnella. Salsalla hermo vähän kiristyy, se katsoo minua niin että - apua, ota toi ällö pois mun kimpusta. Eli tärpit on varmaankin mennyt kun on päivä 20 tai jotain. Ihmettelen että mistä moinen. Tämäniltaiset rally-toko ja tokotreenit meneekin sitten varmaan hirrrveen kivasti. Hohhoijakkaa, onneksi ostin nakkeja äsken kauppareissulla.

Vauhtilajeja

Meidän uusi aluevaltaus - rallytoko on todellinen vauhtilaji. Siinä riittää kanssatreenaajille ihmeteltävää kun me Nachon kanssa mennään, koira sinkoilee eestaas ja minä nami kädessä narunjatkona. Koiraa ei saa kieltää, remmiä ei saisi käyttää ja kaiken pitäisi olla niin pirun positiivista. Ei päätä eikä häntää... Kyllä ne muut kurssilaiset nauraisivat jos kehtaisivat. Mutta ovat sen verran sivistynyttä porukkaa sentään etteivät ihan päin naamaa kehtaa sanoa että mitä te oikein teette? Ja minkäkun ajattelin että pitää järkätä Nadellekin jotain kivaa kun aksailut on jäänyt vähemmälle jatkuvien selkä ja jalkaongelmien takia. Edellisviikolla Nacho olikin lääkekuurilla kun nyrjäytti "nilkkansa", kai se on myönnettävä ettei se on enää mikään ihan nuori koira. Rallytokossa meidän suurin ongelma on kai kontaktin puute, tai ettei se tahdo kestää puoltasekunttia kauempaa. Menee ihan sähläykseksi. Käskyt on toki hallussa - ns. kyllä se kotona osaa-ilmiö ja iloinen asenne on Nacho luonnostaan. Käydään toki kurssi loppuun, hauskanpitoahan sen vaan pitikin olla. Mutta meille itsellemme, ei yleisölle. Salsan aksatreenit menee mukavasti F:n ohjauksessa, yhteinen sävel alkaa löytyä, koira jo vähän lukee rataa ja hakee esteille. Ennustan ongelmia kontakteilla, ylläripylläri. Minusta se on sikanopee, mutta vertailukohtana onkin minikoira. Olin viimetreeneissä mukana ja tein Nacholle pientä radanpätkää rimat maassa. Vähän oli kaveri innoissaan, ihana nähdä miten se innostui nädessään esteet ettei oikein tiennyt miten päin olla. Ohjaaminen oli helppoa, kun se osaa jo esteet. Voi kun päästäis vielä treenaamaan! Kolmas vauhtilaji eli juoksu on nyt sitten päällänsä, Nacho huomasi sen jo alkuviikosta, perjantaina meno alkoi jo olla sellaista että tilasin tyypille menolipun Etelän lämpöön. Onneksi löytyi sopiva kyyti ettei tarvinnut edes itse ajaa. Salsa on tavalliseen tapaansa vaisu, johtunee ikävästä ja hormooneista. Juoksunväli se 5 kk ja kaksi viikkoa kuten viimeksikin.