Välipäivät ei ole lomapäiviä

Erinomainen treeniviikko, jessss! Aksat meni nappiin, mitä nyt Nacho tiistaina kävi pikkusen kierroksilla uusista joululahjaleluista (toim huom. meidän koirat sai kymmenkunta joululahjaa, meidän ostamia ei yksikään). Myös keskiviikon agilityn ekstra treenit meni Salsalla hyvin ja saatiin paljon uusia tekniikkavinkkejä. Minä olin siis van yleisössä. Torstaina tokoiltiin normisti ja eilen Suski Korrin PK-tottis, oli muuten inspiroivaa. Terveysrintamalla edistystä ja takapakkia. Nachon lopputarkastus meni hyvin, haava on parantunut nätisti ja nyt saa jo syödä luita. Arvaa vaan järsityttääkö. Salsalla on joku jumi, luulisin että selässä, kulkee vähän kyyryssä, laukkassa liikkuu epäpuhtaasti pomppimalla. Eläinlääkäri pikatsekkasi samalla visiitillä että mitään isompaa ei pitäisi olla, huomenna mennään fyssarille. Mukava saada Salsallekin omat jumppaohjeet.

Jouluviikko= treeniviikko

Saatiin Salsa kotiin, vähän tuhdimmassa kunnossa kun toivottavaa. Luulenpa että kissaruokaa on mennyt kilokaupalla, ja muutama (sata) lauantaimakkaran palasta on luiskahtanut pulleron kurkusta "alas vahingossa". Koira on aikamoinen tankki. Oikea joulupossu. Neiti on nyt tiukalla laihdutuskuurilla. Tällä viikolla treenailtiin siis ahkerasti. Agiliito oli hiukan eri näköistä kuin ennen juoksua, ajatus oli mukana ja ohjaajan mielestä koira toimi kun ajatus. Jännä miten ne hormoonit vaikuttaa. Rata oli tosin hyppäri niin ei ollut niitä kontakteja houkuttimena. Nachokin pääsi tekemään kevyet toipilas-treenit maksamakkarapalkalla. Pieni raukka on ihan kyllästynyt tähän lepäilyyn, kaiket illat se etsii leluja tai luita, ulkonakin on niin kylmä ettei pitkät lenkit nyt tule kysymykseet. Pikku-herra on keksinyt ihan kivan tavan osoittaa mieltään, nurkkiin ruikkimisen. *syvä huokaus* Toko-treenissä käytiin Salsan kanssa vierailemassa Hebe-kaverin vuorolla, saatiin siis treenailla kokonainen tunti. Palauteltiin mieleen AVO-liikkeet, maahanmeno oli unohtunut ihan täysin (what, mikä toi käsky on!) mutta muuten meni hyvin. Ruutu on vieläkin aika vaikea, mutta se johtuu varmaan siitä kun en oikein tiedä miten sen opettais. Niin ja ohjattunouto. Siinäkin voi ilmeisesti olla ongelmia. Maailman viisais koira on nyt keksinyt että haetaan aina se oikean puolimmainen. AINA. Ei sitä viitti niin hirveesti siitä torua kun hän niin tosissaan sitä tekee. *huokaus* Pihatreeneissä tehtiin pysäytyksiä ja tunnaria, joka on unohtunut kolmen viikon tauolla täysin. Palattiin siis yhteen piilotetttuun kapulaan. Täytyy tehdä metsäkeppi harkkoja myös. Ihan rauhassa saadaan väsäilla koska kokeisiin ei nyt millään päästä. Olen yrittänyt imottautua mutta en saa millään paikkaa. Oman seuran kokeet osuvat loman kanssa päällekkäin. Pöh! Jouluviikollakin on treenit joka päivä paitsi aattona. Aksaa, aksaa, tokoa ja tottista Susanna Korrin kurssilla jota odotan todella innolla. Kivoja nämä pitkät vapaat. Hyvää päivän pitenemistä, kevättä kohti!

Nachon kuulumiset

Suussa tuntuu vähän kummalle mutta ruoka maistuu - saan sellasta uutta tosi namia pehmeää ruokaa. Muutenkin tämä kipeenä oleminen on aika kivaa. Saan maksamakkaraa kaksi kertaa päivässä ja jotain toisia hyvänmakuisia nameja. Matte ja Husse koko ajan paijailee ja kyselee että miten minä voin. Mulla menee siis ihan kivasti, ainoat miinuspuolet on kun Salsa ei ole kotona, ei saa syödä luita eikä leikkiä ja lenkitkin on olleet aika lyhyitä. Tänään onneksi käytiin pitkällä kävelyllä Matten kanssa (Husse ei päässyt mukaan kun se tuli myöhään kotiin ja haisee pahalle). Matte osti mulle tällasen hölmön fleece asun kun olen mukamas niin kipee ja palelen helposti. Mä vihaan tätä pukua ja yritän ravistella sen irti, ei lähde.

Pikku potilas

Nachon kasvain leikattiin eilen. Leikkaus meni hyvin, tosin verenpainetta jouduttiin nostamaan leikkauksen aikana. Leikkauksessa poistettiin vasemman puolen kaikki takahampaat kulmahampaasta taaksepäin ja noin sentin marginaali hampaiden ympäriltä luuta. Se on noin pienellä koiralla aika paljon. Nacho oli eläinlääkäriasemalla koko päivän, aamulla kahdeksan aikaan vein sen esilääkitykseen ja seitsemän aikaan haettiin pieni potilas kotiin. Koira on ollut aika levoton siitä lähtien, piipittää ja kuljeskelee ympäriinsä. Se ei ole nukkunut muutamaa minuttia kauempaa. Enkä minäkään. Tänään me vaan lepäillään, kohta ehkä joudutaan menemään pissille tuonne lumituiskuun.

Epistä!

Käytiin koko porukalla ekoissa agilitykisoissa EVER joku viikko sitten! Joo joo, ne oli epikset ja oikeille kisaajille vaan maksulliset treenit mutta meitä kyllä jännitti. Rata oli helpohko, myönnettäköön, ei mitään kommervenkkeja eikä keppejä, keinua tai rengasta. Jotka me muuten osataan, toim. huom. Nachon radat meni ihan ok. Ekassa lähdössä sekoiltiin niin etten kuullut tuomarin vihellystä kun yritin saada Nachon rauhoittumaan. Radalla tuli joku virhe mutta melkein koko ajan koira oli mukana, olin tyytyväinen. Toinen starttti sujui paremmin, aikaa hidasti yksi keskittymisen herpaantuminen mutta nollaratana silti pysyi. Etenemä 3,11, (ihanne 2,5) 7,5 alle ihanne ajan ja seitsemäs. Mutta siis HUOM HUOM medi-luokassa kaikenmaailman lagottojen ja pitkäkoipisten shelttien kanssa. Että ei paha ollenkaan. Meluisa halli jänskätti Nachoa tosi paljon, kävi hirrrrweillä kierroksilla. Ja kun se pääsee siihen modeen ei sitä rauhoita mikään. Salsan startit meni vähän höpsöttelyksi, neiti valitsi itse kivoimmat esteet ja lähti pikkusen lapasesta. Toisen startin ohjaaja keskeytti kun hommasta ei vaan oikein tullut mitään. Seuraavat treenit oli sitten viimeiset ennen juoksua ja meno oli samanlaista, hauhau ja hophop sinne tänne. Pistetään juoksun piikkiin. Mutta noin kokonaisuutena jäi tosi kiva fiilis ja virallisiin mennään varmasti jo ensi keväänä. Molempien kanssa. (Noin - nyt kun se on kaikelle kansalle kuulutettu ei voi enää perua :).) Salsa oli muutenkin taas tosi herkkiksenä juoksun takia. Mitään ei huvittanut tehdä treeneissä kunnolla mutta jos tuhmailusta torui Salsa otti sen aivan kamalan raskaasti. No, totuuden nimissä toko treenailut meni ihan siedettävästi mutta perfektionistin rima on korkealla. Tämän viikon tiistaina Salsa lähti sitten evakkoon kun kaikilla alkoi mennä hermo. Tällä kertaa näin päin koska Nacho menee maanantaina leikkaukseen. Kasvain otetaan nyt kunnolla pois ja toivottavasti koira toipuu kokonaan ja tästä kurjuudesta päästään lopullisesti. Leikkaus on aika iso niin että kyllä hermostuttaa ja jännittää miten siitä selvitään. Onneksi Nacho on teräskunnossa, se tuli taas todistetuksi tänään kun se ampaisi sekunninmurto-osassa naapurinpihalle ihanan Stella-tyttösen kanssa leikkimään. Miten se voikin olla niin nopee, ei tartte kun silmänsä hetkeksi kääntää.

Ongelma

Hei. Olen Laura. Minulla on ongelma. Käytän kaikki ylimääräiset rahani lemmikkieläinliikkeissä ja nettikaupoissa. Mukaan tarttui tänään: -keraaminen juomakuppi (Rasmuksella oli sallanen ja samantyylinen oli pakko saada) -valopanta Nacholle, Luhdan, loistaa hyvin, Salsalle ostin samanlaisen jo viikko sitten -mini ruokaa Minille ja uutta korkeaenergistä ruokaa isomalle, tuntuu että RC tulee vaan läpi eikä imeydy kunnolla, hiivaakin taitaa olla kun järsii tassujaan -ruutunauhat, pakko aloittaa tosissaan treenaaminen Niin ja ne ylimääräiset rahat... niitä ei nyt sitten enää ole jos on koskaan ollutkaan.

Featuring Rasse

Rasmus (Briskness Komisario Palmu) on sulostuttanut elämäämme seurallaan viimeiset pari viikkoa. Ja arvatkaa onko ollut kivaa! Aamupainit, juoksentelua ja leikkimistä pihalla, "aamuvaljakko", päivän mittaan vähän nujakointia, luiden syömistä kilpaa, iltapäiväleikit pihalla, kilpa ulvontaa naapurin huskien kanssa, iltavaljakko, vetoleikkejä, palloleikkejä, frisbeen heittelyä, iltapainit... Nacho on lomalla etelämmässä, kaksi suurta persoonaa (machoa) eivät mahdu saman katon alle. Tuolla valjakolla viittaan Rasmuksen melko intensiiviseen remmikäytökseen. Juuri kun ollaan saatu Salsa opetettua kävelemään lähes aina nätisti saa se lisää vettä vetomyllyynsä armaalta veljeltään. Ja minä en moiti omistajaa, pois se minusta koska olen tässä vetämisestä pois opettamisessa epäonnistunut niin monesti. Nacho 6v. painelee edelleen täysillä silloin kun siltä tuntuu, ehkä noin 50% remmilenkeistä. Mutta Nacho painaa 8 kiloa. Rasmus vähän enemmän, onhan hän perinyt Jerry-isän komean ulkomuodon. Metsälenkeillä Rasse on oikea unelma, ei koskaan lähde näköpiiristä, sanoisin ei kymmentä metriä kauemmas. Meidän neiti S kyllä vetelee ihan omalla agendalla, saattaa tehdä monen sadan metrin lenkkejä itsekseen ja palaan sitten ihan kun ei mitään. Ja luoksetulonkin kanssa on joskus vähän niin ja näin. Ainakin jos ei ole palkka näkyvillä. Treenattukin ollaan, normiaksat, vähän hakua ja tokoilut. Otin Rassen mukaan hallille kuningasajatuksella lisätä Salsan motivaatiota kun näkee minun treenaavan (=leikkivän) toisen koiran kanssa. Ja mitä vielä. Ei minkäänlaista vaikutusta. Neiti katseli rauhallisesti ja pani pitkäkseen. Motivaatiota löytyy kun on palkkaa. Piste. Nameja (ihan mitä vaan, en ole palkkautumisessa huomannut MITÄÄN eroa ruokaraksujen ja nakkien välillä) tai kunnon riehumista ja lelun tappoa. Tokossa ollaan tahkottu ruudun alkeita, tunnaria ja luoksetulon pysäytystä. Kaukot on ihan jäässä, istu-seiso ei vaan onnaa. Ohjattuun noutoon tarttee hakea neuvot Ninan lauantain treeneistä. En yhtään keksi miten sen kanssa pitäisi aloittaa. Mutta enimmäkseen ollaan siis vaan leikitty viime viikot. Rasmus on niin leikkisä hauska kaveri. Koko ajan pitäisi jotain puuhastella. Kotitöissä se on koko ajan siinä kyljessä kiinni että - mitä tehdään!? Saattaa tietysti johtua myös "koti-ikävästä". Mutta kyllä pojat tahtoo olla vähän enemmän sellasia touhottajia. Keskittymiskyky ei ehkä parasta A-luokkaa mutta se kompensoidaan vauhdilla ja huumorilla. Ihana Rasmus!

Tämän viikon treenit

Vihdoin ollaan päästy normaaliin päiväjärjestykseen kaiken sairastelun jälkeen. Maanantaina olin niin poikki ekan täyden työpäivän jälkeen että tuskin jaksoin lenkittää koirat. Tehtiin sitten lenkin päätteeksi ihan muutama hetipalkkaus seuruu ja piilotetun tunnarikapulan etsimistä piemeällä pihalla. Vieläkin jarruttelen tunnarin viemistä suraavaan vaiheeseen, milloin sitä uskaltais ottaa ne muut kapulat sinne johonkin...? Yhdestä kapulasta tai pikku kepistä (ollaan tehty molemmilla) olen jo aika varma mutta entä ne muut, kyllähän nekin nyt jollekin haisee. Apuva. Tiistaina aksat. Nacholla meni lujaa, oli tosi kiva tehdä rataa, zumba (useampia esteitä vierekkäin edestä tai takaakiertona) on sen kanssa helppoa, se me osataan. Irtoaminen olisi tämän kauden haaveena, jos joskus saisin sen menemään yhden hypyn takaa vaikka putkeen. Nadelle tulee nyt sitten kahden viikon tauko, Rasse tuli taloon vierailevaksi tähdeksi ja Nacho lähtee vuorostaan etelän lomalle. Treenin loppupuolella keskittyminen herpaantui viereisellä radalla treenaavan ihana Pipsa-tytön takia. Toinen iso syy miksei me voida mennä kisaamaan. Blääh... Salsan treenit meni ok, mutta huonommin kuulemma kuin ne treenit missä minä en ole ollut kentän laidalla. Jotenkin se vaan ottaa häiriötä minusta. Treeniä treeniä, kyllä se siitä. Keskiviikkona olin tallilla monen viikon tauon jälkeen, oli muuten paikat kipeet jälkeenpäin. Ennen minun lähtöä oltiin pihalla koirien kanssa kun Nacho teki taas katoamistempun sillä aikaa kun hain puita liiteristä. Kehitin aikamoisen raivon ja syöksyin naapurin pihalle - missä p****** koira on! Ei vihreää vilkkuvaloa missään. No eikun tielle ja kohti takanaapuria, heillä on usein hoidossa aivan ihastuttava pieni seropi Stella-tyttönen. Ei koiraa sielläkään. Ja kun tulen pihalle herra tulee portilla vastaan ihan muina korina. Nachon karkailu on saatava kuriin! Kukahan tekisi ne aidat. Hmph. Torstaina tehtiin toko-treenit hallilla. Normimenoa, seuruut oli tosi huonoja koska oli itse liian vaisu. Paikallaistuminen meni kivasti. Samoin noudot. Tehtiin sitten vielä hyppyjä, Salsan on kovin vaikea tajuta miksi hypyn taakse nyt pitää istua kun ennen piti seistä, ja PK-A:ta, ihan loivana lelun kanssa eestaas. Eilen tyypit teki piha-aksana zumbaharjoitteluja ja tämän aamun lenkillä otettiin esineitä ja yksi ukko, joka meni kyllä ihan päin mäntyä. Eiköhän siinä ole yhdelle viikolle tarpeeksi. Paitsi että jos huomenaamuna haku-treeneihin...

Salsan hakuilut

Oltiin ”taas” hakutreeneissä. Meidän neljänsissä ever. Kivasti meni. Päivä oli mitä ihanin, kaunis kuulas pikkupakkanen. Treenissä oli monta uutta mukana. Joillakin meni hyvin, toisilla taas aikamoisia yllätyksiä. Koirat on koiria, onneksi, eikä koskaan voi tietää sataprosenttisesti mitä niiden päässä liikkuu. Salsalle laitettiin ekaa kertaa ukot ”oikeisiin” piiloihin ja käytiin yhdessä hakemassa hajut. Sitten palattiin lähemmäs keskilinjaa ja lähetin koiran. Lähti kuin pyssyn suusta. Ekalle maalimiehelle en ollut ohjeistanut tarpeeksi hyvin suoraa palkkaa joten Salsa kävi kattomassa ukon mutta kun palkkaa ei tullut jäi hetkeksi pyörimään ja käväisi mun luona ja meni sitten takaisin. Piilo oli kallion päällä notkelmassa joten en nähnyt mitä siellä tapahtuu joten jouduin sitten kapuamaan sinne ja antamaan luvan palkkaamiseen. No, ei se mitään. Seuraavat meni ihan putkeen samalla tyylillä, mutta täysin suoralla palkalla. Paitsi että namipurkit oli liian pienet, Nachon kuonoon sovitetut… Minun silmään näyttäisi että Salsa on nyt hoksannut mitä siellä metsässä tehdään ja mitä käskysana tarkoittaa. Ollaan pari kertaa tehty Kepon kanssa, ja niin etten minä tiedä missä ukko on. Näyttäisi sillä nenä toimivan. Kaikki nämä hajuun perustuvat kouluttamiset on mulle vielä vähän vieraita. Olen niin hämilläni miten hyvin Salsan tunnariharkatkin on mennyt. Nenä on auennut. Tiedetään, tiedetään, PK-haussa se ukkojen löytäminen ei ole se vaikein juttu, vaan eteneminen laatikoissa, ilmaisut jne. + tietenkin tottis joka on ihan kesken metrisine hyppyineen ja eteenmenoineen. Täytyy ostaa jotain rullia ja alkaa irtorullatreenit Kepon kanssa. Tässäkin lajissa olen vaan niin varovainen kun ei ole mitään kokemusta. Ettei tule opetettua ihan väärin. Yritän kuunnella viisaampia. Ja hyviä neuvoja on maailma pullollaan

Pikku-Sapeli 2-vuotta

Aika rientää. Tästä lähdettiin:

Tämä vuosi Salsan kanssa on ollut etsikkoaikaa. Aikamoista vuoristorataa ollaan menty ja välillä on yhteinen sävel ollut täysin hukassa. Olen kysynyt itseltäni välillä onko tällä koiralla mitään mikä sitä tarpeeksi motivoi, osaanko yhtään kouluttaa, onko koira pehmeä vai kova, onko meidän välisessä suhteessa jotain vikaa... Olen saanut paljon hyviä vinkkejä kokeneemmilta, niistä olen yrittänyt ottaa onkeeni. Minussa on tosin sellainen vika että olen erittäin altis ympäristön vaikutukselle. Olen liian herkkä. Näitä ominaisuuksia projisoin varmasti myös koiriini. Salsa on koetellut minua monet monituiset kerrat. Pitääkö tosiaan tehdä? Lopulta nyt kuitenkin onneksi tuntuu että oikea vire tekemiseen on löytynyt ja meillä on tosi kivaa yhdessä. Palkkaan aina iloisesti, olen itse positiivinen (ja jos en ole, en treenaa). Kun yhteistyö on kehittynyt toimii koira vähän hillitymmälläkin palkkaamisella. Olen tullut siihen tulokseen että Salsa on hyvin itsenäinen, omaehtoinen koira. Se ei pelkää kulkea edellä, se saattaa jopa puolustaa minua. Se ei halua jakaa lelujaan, ruokaansa tai makuupaikkaa. Ei jakaisi Mattea ja Husseakaan jos ei olisi pakko. Lähinnä se leikkii Nacholla, ei sen kanssa. Yhteiset vetoleikit eivät tule kuuloonkaan, Salsa pitää lelusta kiinni tuima ilme kasvoillaan vaikka maailman tappiin asti kunnes toinen päästää irti. Leikkisimmillään se on juostessaan kilpaa kaverin kanssa metsässä. Tai yksinkin juoksentelu onnistuu kyllä - siitä se nauttii! Se on tosikko. Kaikessa tekemisessä on taka-ajatuksena suorittaminen. Ja palkka. Kehut eivät ole sille juurikaan palkkaa, jossain vaiheessa pitää tulla se lelu, hippaleikki tai nami. Minusta se olisi hyvä työkoira. Se tekee aina tosissaan ja jaksaa painaa pitkään. Mutta kun on vapaa hetki se rauhoittuu heti ja käyttää ajan lepäämiseen. Se ei tee koskaan mitään turhaa. Kontrasti Nachoon on suuri. Nacho on maailman paras turhanhössöttäjä, sillä on huumorintajua vaikka muille jakaa, se ei jaksa keskittyä eikä tehdä asioita loppuun. Nacho on iloinen viihdyttäjä, meidän perheen pelle. Luonteet näyttäisi menevän vähän sukupuolen mukaan, sekä koirissa että ihmisissä meillä... Ja tämän sanottuani täytyy postata seuraava kuva, vaikkakin huonolaatuinen. Meidän kaksivuotias aikuinen intoutui tänään yht'äkkiä leikkimään kun siivosin lelukorin. Levitteli lelut lattialle kuin pentuna ikään ja kävi sitten siihen kaiken keskelle nukkumaan. Söpis!

Vedetään lonkkaa

Koko viikko ollaankin menty ihan matalalentoa. Sain niin jäätävän flunssan + vatsataudin kolmeviikkoa jatkunee yskän jälkitautina että olen ollut aivan puhpah pelistä pois. Kaiket päivät ollaan vaan maattu, ja jos jaksettu katsottu ällöjä ohjelmia päivä TV:stä. Nachosta on tullut ihan TV addikti, se katsoo nykyää ihan mitä p****aa tahansa, ennen kiinnostivat vain eläinohjelmat. Salsa on treenitauosta selvästi hämillään. Ei mitää riehumista, sisätiloissa Salsa on aina rauhallisuuden perikuva mutta sen vakava päättäväinen ilme kertoo mulle "Matte, kaikki hommat on tekemättä, mitä tästä oikein tulee?" Muutenkin F on joutunut painamaan pitkää päivää töissä niin koirat on olleet ihan pissikakka-lenkkien varassa. Mitä nyt aksa-treeneissä käväisivät tiistaina ja tekivät kuulemma 19-esteistä rataa kuin vettä vaan. Olisinpa ollut näkemässä! Viime lauantaina oltiin Keravalla kimppatreeni-ryhmän toko-harkoissa. Tehtiin piilopaikkamakuita, vähän istumista, noutoja, merkkiä ja kokeilin myös ruutua. Sain myös kuulla että koira on nyt ihan pilalla kun olen opettanut sille merkin ennen ruutua, kun eihän voittajan ruudussa ole merkkiä... voi kääk! Täytyy varmaan ottaa uus koira ja aloittaa alusta. Ei vaan, laitetaan merkki nyt vähäksi aikaa jäähylle ja keskitytään ruutuun, hyvä siitä tulee. Salsa sai myös leikkiä Hessun kanssa, Hessu niin komea ja Salsan mielestä aivan on iiihana. Hessu vaan ei tahtonut ihan pysyä meidän pikaliitäjän perässä. Pitää varmaan mennä sen kanssa roturaceen. Neiti on niin tyypillinen bortsu, leikkikaveriksi kelpaa vain samanrotuiset, ja mielellään pojat. Tuli nimittäin ryhmäkuvassa taas ärähdettyä viereiselle nartulle. Pöh, harmittaa... Sanna otti treeneissä nättejä kuvia joissa näkyy kaikenlaista mielenkiintoista.

Seuraamisessa mulla ainakin kädet heiluu, katse voisi olla ylempänäkin.

Tästä näkyy että se on vinttikoirien sukua, piiitkät koivet.

Metalliesineet ei koskaan ole ollut ongelma, noudon luovusta nyt hiotaan, voisin nojata vähän taaksepäin niin koira ei paineistuisi. Tosin eipä tuo nyt tunnu hirveästi paineistuvan, eikä juurikaan tiputtele kapulaa.

Paikallaolo kuvassa näkyy että en ole mennyt montaa kertaa vielä piiloon, kaula ei voisi pidempi olla (Salsa oikealla) mutta onpahan ainakin tarkkaavaisen näköinen. Kaikki kuvat Sanna Hyytiäinen, suurkiitokset!

Kaunis

Kuva: Sanna Hyytiäinen

Hirveen metsästystä

Käytiin aamupäivälenkki (siis päivän eka lenkki, aamupäivällä koska emäntä, siis minä, laiskottelin koko aamun) metsässä. Salsa haukkui sitten ensimmäistä kertaa hirven. Onneksi Nacho pyöri tapansa mukaan jaloissa, metsässä on vähän pelottavaa joten kauheen kauas ei uskalla mennä. Salsa kaarteli alusta alkaen kaukana ja jouduin sitä kutsumaan jatkuvasti, me ei siis tosiaankaan liikuttu hiljaa hiiviskellen. Mäen päällä Salsa lähti taas kauemmas ja haukkui muutaman kerran. Tiesin heti että joku elukka siellä on, muuten se ei haukkuisi. Otin Nachon kiinni ja kutsuin Salsan pois, iso hirvi-emo (lehmä?) tuijotti minua silmä kovana noin 30 metrin päässä. Salsa tuli nätisti luokse ja seistiin siinä hiljaa joku minuutti. Käännyin poispäin ja mietin pakoreittiä. Hirvi lähti rauhallisesti kaartamaan kauemmas ja kaksi vasaa sen perässä. Nacho ei edes tainnut tajuta mitä tapahtui, tai sitten se esitti tietämätöntä. Sydän pamppaillen jatkoimme matkaa, varsinaiset eränkävijät! Tällä viikolla alkoi hallikausi, tiistaina agi ja torstaina toko omatoimi. Eipä siinä ihmeempiä, ekat kerrat otettiin vaan totuttelun kannalta, tehtiin vaan helppoja ja hauskoja juttuja ja tosi kivasti meni.

Kentillä ja metsissä

Olipa koiramainen päivä. Minun pieni elukkaiseni on nyt aika väsy. Kohtuullinen treeniputki tuli tällekin viikonlopulle kun eilen Vekoran agi-päivässä rehkittiin ja ilalla lyhyt valmisteleva toko-treeni. Tälle sunnuntai aamulle saatiin peruutuspaikka Noutajayhdistyksen kokeeseen Röylään, eli aamuvarhaisella kamat autoon ja menoks. Tuomarina Timo Pussinen Luoks. 10 Paikkamakuu 10 (kohtuullisen rauhatonta sakki ympärille, yksi haukkui, yksi lähti, kolmas pyöri paikallaan) Seur. ky. 10 Seur vap. 9 (pientä kuplimista oikeissa käännöksissä) Maahanmeno 9 (annoin vartaloavun, jäi väähn vinoon) Luoksetulo 10 (tuli tiivissti muttei enää tunkenut nenää treeniliivin alle) Seisominen 9 (pistemenetys varmaan mun epävarmuudesta, tämä on medän huonoin liike) Estehyppy 0 (hups, lämmittelin liikaa "nyt mennään hyppy" ja kun odotin liikkurin ohjeita Salsa karkasi hypylle... ihan oma vika. Saatiin tehdä liike, hyppyä madallettiin, ja meni tosi nätisti. Kehuin vuolaasti.) Kokonaisvaikutus 10 (Tämä lämmittää mieltä eniten. Salsa teki kivalla fiiliksellä, se ei tunne tippaakaan paineistuvan mun jännittämisestä.) Harmittaa tuo nolla, tositositosi paljon. Turha jossitella mutta 192 pistettä oli kyllä tuonut luokkavoiton. Päällimmäisenä silti onnistunut suoritus ja iloinen elukka. JA TK1. Ja palkinnot: ruokasäkki ja kakkapusseja ja remmi. Koepaikalla oli taas rento tunnelma ja kivaa porukkaa. Treenikaveri Hessukin sain ykkösen ja hienoilla pisteillä. Palkintojenjakoseremonioiden jälkeen lähdettiin lennosta hakumettään. Tehtiin viimeisenä Salsalle ilmahajuja ja kaikki "gubbenit" löytyi. Metsässä juokseminen on niin Salsan lempilaji. Se ei vielä tiedä harrastavansa hakua. Lopuksi vielä pari esinettä, jotka nousi pienen säädön jälkeen ihan kivasti. Vaikka olin varautunut sateiseen ja rankkaan päivään puolikuntoisena tuli päivästä loppujen lopuksi helppo ja hauska ja aurinko paistoi koko iltapäivän täydeltä terältä. Ja taas saatiin nauttia Pian ihanista leipomuksista. Harjasin, pesin tassut ja ruokin ne ahneet pikku otukset, mies on siivonnut poissaollessani, sauna lämpiämässä, ruoka uunissa. Taidan kuolla tähän elämän ihanuuteen.

Jatkoa eiliseen

Täytyy sen verran kommentoida eilistä että olen flunssassa ja kävin vanhoja kuvia läpi, yritin löytää Salsasta jotain edustavaa suht uutta kuvaa kasvattajan sivuille. En löytänyt, mutta upposin nostalgian syövereihin ja löysin tuon ei postaamani kuvan Rickystä. Miten voi olla että noi naaman kuviotkin on ihan samanlaiset. Kuvassa Ricky pitää korvia melkein luimussa kun olen pukenut sille, teini kun olin, jonkun tyhmän asun päälle. Normaalisti korvat olivat melkein yhtä terhakat kuin Salsan. Katseessa on ihan samanlaista surumielisyyttä. Koirien luonteesta löytyy yhtä lailla yhtenäisyyksiä, molemmat aikamoisia tosikkoja, suhtautuvat kouluttamiseen vakavasti mutta turhautuvat jos ei ohjeet ole selkeitä. Uroksena Ricky oli kyllä suoraviivaisempi ja tasaisempi, jotenkin ennalta arvattavavampi kuin Salsa. Ricky oli erittäin ääniherkkä ja paukkuarka mitä Salsa ei onneksi ole, ei sitten tippaakaan. Molemmista löytyy omaehtoisuutta ja itsenäisyyttä ja jopa itsepäisyyttä. Liittyen ehkä sukupuoleen Ricky kasvoi aikuiseksi vasta reilusti yli kahden vuoden iässä, siihen saakka se riekkui koko ajan, repi remmiä, juoksi aina mikä koivista lähtee, leikki itsekseen ja Jessen kanssa (mikäli Jesse saattoi vaivautua - mitä tapahtui kovin harvoin...), eikä maltanut kuunnella ohjeita. Sen jälkeen se oli mitä helpoin koira. Paitsi että se oli ääniherkkä, varautunut muita koiria kohtaan (pidin sitä melkeinpä irti aina jotta se sai mahdollisuuden kiertää muut kaukaa) ja hyvin leimautunut kerrallaan muutamaan ihmiseen. Tai korkeintaan kahteen. Kun minä muutin pois kotoa ei tullut mieleenkään viedä koiraa mukanani. Ricky oli erittäin leimaantunut myös kotiimme, se ahdistui matkoilla eikä koskaan pitänyt erityisemmin autoilusta. Rickyllä oli onneksi treenikaverina ja lenkittäjänä tuttavien koirista innostunut tytär joka treenasi ja olisi halunnut kisatakin. Mutta ääniherkkyys ja muu arkuus oudoissa tilanteissa rajoitti koiran harrastamista. Ricky olikoko ikänsä suhteellisen terve, mutta vanhemmiten sen takapää heikkeni ja sen oli vaikea päästä liikkeelle aamuisin. Sen lonkkia ei koskaan kuvattu mutta katsoin koiranetistä että sen sisasuksilla oli C ja D lonkkia. Kun Ricky ei enää päässyt ylös kolmea rappusta ulko-ovelle eikä kapuamaan ramppia pitkin ikkunalle näköalapaikalleen, äiti teki viisaan päätöksen. Ricky lopetettiin reilun 12 vuoden ikäisenä. Toinen koiramme oli melkein 16-vuotias cairnterrieri joka sairasteli viimeisen vuoden, kärsien mm. suurista hyvänlaatuissista kasvaimista kaulalla jota uusivat nopeasti leikkauksista huolimatta. Se sai mennä sateenkaarisillalle samaan aikaan. Kun muistoille antaa vallan ne vie mukanaan... Huomenaamulla olisi sitten toko-kokeet, vikat ALOt Salsan kanssa. Huh, moneen päivään ei olla treenattu mitään, ja ajattelin että toimikoon tämä nyt testinä siitä miten koira toimii jos valmistelevat treenit jättää kokonaan väliin. Aksaa ovat treenanneet koko viikon joka päivä, nytkin ovat Vekoran agility-päivässä. Ehkä se vaan hyppii ja pomppii ja juoksee...

Kuin kaksi marjaa

Tsumakin Ricky joskus 90-luvun lopussa, jostain syystä paita päällään

Briskness Kätevä Emäntä syksyllä 2011, tykkää poseeramisesta ihan yhtä paljon kuin edeltäjänsä

Aksaa jaksaa

meitsit sata prossaa satsaa... Pääsin tänään kokeilemaan Salsan ohjausta aksatreeneissä kun F:lle tuli yllättävä työmatka. Olipa jännää! On nimittäin tyypit treenanneet tosi paljon ja koira on kehittynyt. Ihan hiljaa (=haukkumatta) ei onnistuttu tekemään, mutta keskittyminen oli huippua, startissa pysytään nykyään paikallaan (!), eikä rimatkaan tipu kovin paljon. Ihan makseja tehtiin ja tosi lyhyitä mutta teknisiä radanpätkiä. Nachon treenit meni ok, joku juttu sillä oli toisessa etutassussa että katsoin välillä ihan kun olisi ontunut mutta sittä taas meni niin täysii että ehkä se oli vaan roska tai kivi. Ryhmässä oli uusi koiria ja ne vähän jänskätti joten keskittyminen ei ollut ihan priimaa. Kohtuu tylsää on myös kun ei saa lelulla palkata. Vielä viikko leikkauksesta toipumisaikaa eikä saa pureskella mitään. Koirat on ihan ihmeissään kun kaikki luut joita normaalisti on vapaasti tarjolla on kerätty pois. Nacholla on nimittäin iltarutiini, noin vartti luunpureskelua, iltaryyppy, iltapisu ja nukkumaan kymmenen maissa. Tein Salsan kanssa myös vähän tokotreeniä ennen aksaa ja tauoilla. Tunnaria ollaan alettu nyt uudella tavalla, metsästä löydetyillä pikku kepeillä. Ensin ei pelittänyt ollenkaan mutta kun keksin helpottaa (tai no en keksinyt, sain vinkin) vähän siten että ensin laittaa oman kepin johonkin missä ei ole muita keppejä ja vähitellen siirtää vaikeampaan paikkaan johan alkoi hoksottimet toimia. Nenätyöskentely oli minusta ihan hienoa. Meidän pikku-Sapeli on vaan sellainen tapaus että kaikki pitää tehdä tosissaan. Jos en ole itse tosissani ja tiedä mitä teen koira haahuilee ja löysäilee. Mutta jos on selvät sävelet työmotivaatio on korkealla ja kestää häiriötä ja toistoja. Paljon helpompi treenata kun on tämän sisäistänyt. Ainakin tänään on sellainen fiilis. Huomenna varmaan jo vaihtuu...

Sairas kertomus

Keskiviikkona käytiin sitten kuluttamassa minun viimeiset pennoset eläinlääkärillä. Alkoi itkettää jo kun Nacho väsähti rauhoittavan esilääkkeen saatuaan huovalle. Ajatukset siirtyi väistämättä siihen viimeiseen eläinlääkärikäytiin joka jonain päivänä meilläkin on edessä. Mutta onneksi näyttäisi siltä että yhteistä taivalta on vielä jäljellä hyvän aikaa. Leikkaus meni hyvin, tokkuraisena Nacho oli kuulemma ollut niin ärhäkkä etteivät olleet sirua uskaltaneet tarkistaa. Jos se vaikka puree? Meidän Nachoko, no ei ainakaan kovin kovaa, minä vastasin. Toipuminen on mennyt hyvin, mitä nyt levossa oleminen kokonaiset kaksi päivää oli melkoisen haastavaa. Torstai-iltana Nacho karkasi naapuriin leikkimään ihana pikku pondengo-tytön kanssa. Ei ollut sairastelusta tietoakaan. Koepalavastauksia vielä odotellaan. Röntgen näytti hyvältä, ei luukatoa ja imusolmukkeet olivat niin pienet ettei niistä saanut soluja ohutneulanäytteeseen. Nämä ovat siis hyviä merkkejä. Salsa on ollut tokosta treenitauolla koko viikon. Äsken tehtiin pihalla vähän merkkiä, noutoa ja ekat tunnarit. Ei niistä sen enempää kun kaikki meni aika lailla päin piip. Tyypit on vetänyt aksaa joka arkipäivä ja kuulemma on mennyt tosi hyvin. Salsa keskittyy paljon paremmin nyt kun haukkuminen on kielletty. Olen tarkoituksella pysynyt pois alta, nyt on varmasti ratkaiseva hetki saada yhteistyö toimimaan, eikä minua tarvita siihen väliin sössäämään. Tänään lenkillä Salsa teki viimeistelevän valmistelun ensi viikon näyttelyä ajatellen, ui kaulaansa myöten kuralammikossa. Lupaan muistaa pestä sen huomenna. Ehkä. Karvanlähtökin on alkanut. Varmaan tulee rutkasti menestystä missikisoista.

Ja vielä syvempi huokaus

Olipa niin turha reissu Veikkolaan tänään että. Vein Nachon Anidentiin hammastarkastukseen, sillä on sitä hammaskiveä ja ikenet nyt myös tulehtuneet. Puolituntia odoteltiin, onneksi odottamassa oli myös ihana whippetin narttupentu joka viihdytti meitä. Vastaaottoapulainen, meidän äidin ikäinen suloinen tantta, oli ihan onneton - siis yhtä onneton kun äiti, kaikella rakkaudella, tietokoneen kanssa. Tietoja ei millään saatu kirjattua koneelle. Lääkäri oli mukava ja tutki koira perusteellisesti mutta pudotti myös aikamoisen pommin niskaan. Nachon ienpatti voi olla kasvain!!! Keskiviikkona mennään lisätutkimuksiin, koepalat ja ohutneulanäytteet ja mitä vielä. Kassalla seuraava pommi, kymmenen minuutin visiitti, 220 euroa! Ja laskulla kustannusarvio jatkoimenpiteistä, kahdeksansataaeuroa (kahdeksan sataa). Itku kurkussa, monestakin syystä, lähdin ajelemaan toko treeneihin Veikkolan keskustaan. Vaan eipä meillä mitään treenejä ollutkaan, kouluttaja oli joutunut perumaan viimetinkaan. Höh ja pöh. Vaan ei niillä fiiliksillä treenistä olisi tullut piip eikä piip. Että näin tänään, käperryn sohvalle.

Huuuuoooooohhhh....

Sellainen helpotuksen ja tyytyväisen väsymyksen huokaus pääsee minulta nyt. Viikonloppu oli to-del-la aktiivinen. Torstai-iltana oltiin normaalisti aksa-treeneissä. Nacho teki medi-esteillä pitkästä aikaa, alimmalla korkeudella mutta kuitenkin. Ja keskittyi ihan mahtavasti tekemiseen. Eikä tainnut pudottaa yhtään rimaa. Olin siitä sitten aika fiiliksissä. On se vaan mahtava pikku elukka. Parasta kaikessa on se mten ollaan Nacho kanssa päästy uuteen nousuun, pitkien vaikeiden aikojen jälkeen treeneissä on taas tosi kivaa. Salsa aksa treenit ei menneet ihan yhtä putkeen. Salsa harjoittelee nyt treenaamista ilman jatkuvaa haukkumista, ja se on vähän vaikeeta. Kun en ohjaa en osaa ihan hirveesti kommentoida ja analysoida ko. lajia Salsan kohdalla, jääköön tuonnemmaksi. Samana iltana saimme Rasseli-pojan hoitoon. Pojat olivat koko viikonlopun erillään saman katon alla, portin eri puolilla menee vielä ok mutta jos joutuvat kuonokkain on ilma testosteroonista sakeana. Voi pojat... Perjantaina aloitin aktiivisen jännittämisen lauantain toko-kisoja varten. Käytiin iltalenkillä sisarusten kanssa Siuntion kentällä. Illalla otettiin jotain ihan kevyttä jeejee-treeniä, pelkkiä helppoja asioita ja onnistumisia. Lauantaina menin kisapaikalle hyvissä ajoin. Vatsaa väänsi ja polvet tutisi. Onneksi paikalla oli tuttuja ja sain aikaa kulutetuksi ja itseäni rauhoitetuksi juttelemalla. Tuomarina Hannele Pörsti Luoksep. 10 Paikallaolo 10 Seur. kyt. 9 Seur. vapaa 8 Liikkeestä maa 10 Luoksetulo 9 Liikkeestä seis 7 - Salsaa alkoi kutittaa, istui rapsuttamaan ja nousi takaisin ylös ;) Hyppy 10 Kok.vaikutelma 8 Fiilis oli tosi kiva, koira teki ollakseen neiti Itsepäinen Emäntä minun kanssa ja kontaktissa. Vähän jännitin nurmikenttää ja montaa tosi rauhatonta koiraa. Yksi keskeytti haukkumisen takia, pari lähti paikkamakuusta... Olin sopinut iltamenoa joten halusin kilpailukirjan ja lähteä kotiin, hyvillä mielin. Ihan puun takaa tuli tuo luokkavoitto, eihän pisteet olleet hääppöset, yhteensä 179. Mutta oltiin silti parhaita!!! Ja saatiin pokaali. Ehkä universumin rumin. Palkinnoksi tehtiin metsälenkki höpönassujen kanssa. Sunnuntaina jo harmittelin että piti mennä pilaamaan koko viikonloppu kisajännityksellä, suunnattiin aamutuimaan Kauniaisiin tyttöporukalla, ja taas ihan hirrrrrveästi jännitti. Tuomarina Kaisa lädesmäki (hän myös toimi liikkurina itse) Luoksep. 10 Paikallaolo 10 Seur. kyt. 9 Seur. vapaa 7,5 - virettä alkoi olla vähän liikaa ja juoksuosuuteen tuli pari hypähdystä. Liikkeestä maa 10 Luoksetulo 9 - liian tiivis, auts. Liikkeestä seis 8,5 Hyppy 5 - Salsa ei hypännyt kunnolla vaan otti tukea esteestä... miksi??? Kok.vaikutelma 9 Kokonaispisteet 171, sijoitus ei tiedossa, ehkä viides tai kuudes. Molemmissa suorituksissa yksi liike meni mönkään, eilen seisominen ja tänään hyppy. Vapaana seuraaminen oli huonompaa jota kyllä vähän ihmettelen. Sitä täytyy edelleen työstää ja paljon. Muuten me keskitytään nyt ALO-liikkeisiin, noutoon, kaukoihin ja erilaiseen estehyppyyn. Marraskuun lopussa kisat ja pakko mennä kun täällä sen nyt kailotan. Illalla tehtiin vielä pieni esineruutu sisaruksille, Rasse oli ihan mahtava ja Salsakin alkaa päästä jyvälle. Rasse lähti kotiin ja nyt ollaan aika väsyä tyttöä ja se näkyy varmaan kuvastakin.

Ihan kauheesti kaikkee

Olisi ihan hirrrrveesti päivitettävää, ollaan treenattu aktiivisesti kotona, käyty toko-päivässä, aksatreeneissä ja sitä sun tätä. Ja jumpattu, Nacho on taas vähän jumissa. Mittaasin molempien säät, N 36 ja S 52 cm. Salsa on aika iso nartuksi siis. Mutta paljonhan noita on paimenlinjaisia korkeampiakin. Nacho on mediksi liian pieni, miniä siitä nyt ei tee kuin sokea tuomari ja rikkinäinen mittanauha. Että ihan ikuisina mölleinä pysytään vaikka kuinka olisi menneet kesän aksat mukavasti. Salsa lonkat ja kyynärät tuli takaisin A/A ja 0/0. Ihanaa. Mahtavaa. Taasko olin vähän maalaillut piruja seinille. Viikonlopun toko-päivässä tuli ylianalalysoitua taas koiraa. Ja minkä ihmeen takia! Eiliset peltotreenit ja tämän iltainen tokon omatoimi tehtiin taas ihan mahtavalla draivilla ja kaikki meni suht nappiin. Pitäisi vaan tehdä, täysii ja kivaa! Silloin toimii kyllä koirakin. Mutta jos minä yhtään himmailen johan se kuikuilee ympärilleen ja näkee mörköjä ja sikailee. Koirassa ei ole mitään vikaa, kunhan ohjaajan pää vain kestäis...

Kerta se on ensimmäinenkin

Täytyy kirjata heti kun on vielä tuoreessa muistissa. Käytiin siis kokeessa tänään, ja tultiin häntä koipien välissä äsken kotiin. Pieleen meni, mikäs siinä, mutta tässä kuitenkin kootut selitykset. Luoksepäästävyys 10, ei mitään ihmeellistä Paikkamakuu 7, itse mokasin. Salsan pysyi nätisti vaikka viereinen koira lähti heti litomaan ohjaajansa perään. Kun palasin koiran luo Salsaa alkoi kutittaa peräpäästä. Polkaisin jalkaa, kuten treeneissä olen ottanut tavaksi. Jalka osui koiraan. Siitä tuli sapiskaa ja ihan aiheesta - en varmaan tee samaa virhettä toistamiseen. Toisella käskyllä olisi varmaan noussut ilman sitä jalkaakin. Suoritimme liikkeet ensimmäisenä. Seuraaminen kytkettynä 9,5 - ihan ok, koira vielä tässä vaiheessa hyvässä vireessä. Kerran hihna kiristyi. Seuraaminen vapaana 9 - Kerran jäi lopussa jälkeen ja juoksussa hypähti jota ei ole tehnyt enää aikoihin. Maahanmeno - 10. Ihan nappiin. Luoksetulo - 6. Alkoi satamaan, ei kaatamalla mutta sen verran että kentän laidalla seisoskeleva pariskunta avasi sateenvarjonsa kun olin jättämässä koiraa. Salsa pelästyi ja tuli haukahdellen luo. Sain sen sitten jotenkin siitä sivulle. Ei ansaittu edes tuonkaan vertaa pisteitä. Seisominen - 0. Sateenvarjoihmiset jäivät meidän taakse ja Salsa ei uskaltanut jäädä seisomaan. Sain sen pysähtymään käsimerkillä ja kolmannella käskyllä. Hyppy - 7. Taas sateenvarjoihmiset edessä, en uskalla hypätä. Jäin tosin liian kauas esteestä, kolmannella käskyllä meni yli, ja jäi suht koht paikalleen. Ei ansaittu pisteitä tästäkään. Kokonaisvaikutelma 9. Ja mistä hyvästä! Kokonaispisteet 147. Harmittaa nuo omat virheet ja ettei olla treenattu tarpeeksi häiriöitä, etenkään sateenvarjoja. Koira oli aika kivan tuntuinen, ei mikään tykki mutta oma itsensä, ja teki mun mukana. Pelästyminen oli harmillista mutta onneksi tapahtui nyt niin tiedän mitä treenata. Olen luonnollisesti tosi pettynyt koska ei me tietenkään muuta kuin ykköstulosta menty hakemaan. Alokasluokka on rehellisyyden nimissä tosi helppo ja tuomari oli lepsu ja mukava. Laitoin kolmesta kokeesta jo ilmot menemään syyskuun alkuun, toivottavasti mahdutaan mukaan. Nyt ei auta jäädä tuleen makaamaan.

Ihan koirahullu päivä

Siis koirahullun unelmapäivä. Eiku hullun koiraharrastajan... Lähettiin tyttöporukassa lampaita kattomaan aamutuimaan. Vähän myöhästyttiin, mulla ei edelleenkään ole sitä navigaattoria, mikä iinä on että sitä kapistusta ei voi vaan hankkia... Kolme kertaa lampailla, kahteen ensimmäiseen olen tyytyväinen, kolmanteen en. Oltiin ensin häkissä, ihan ok, lähti pyörimään lampaiden ympäri. Sitten pellolla tasapainoa hakemassa, meni vaan vastapäivään mutta pari kertaa pysähtyi ihan nätisti kello kuuteen. Vika kerta lampailla meni ihan plörinäksi. Piti hakea Swedu apuun kun lauma hajosi tuhannen säpäleiksi ja meni vielä kaupan päälle aidasta läpi. Lasku tulee kai perästä. Että vähän jäi paha maku suuhun mutta kaikenkaikkiaan ihana päivä, aurinkoa ja koirajuttuja. Salsan mielestä lampaat oli ok mutta hauskinta oli leikkiä Rassen kanssa. Kouluttaja oli sitä mieltä että minun koira ei tottele minua. Eihän sitä nyt ole koskaan kiva kuulla vaikka voi siinä piillä totuuden siemen. Salsa on vähän kova, ja näyttää kuulemma keskaria ja viis veisaa mun komennoista. Siitä pääsemmekin seuraavan treeniin pitkin kevyttä aasinsiltaa. Kotimatkalla poikettiin (kaksi tuntia) Navalan kentällä tottistreeneissä. Vika tikki. Kaikki viimeistelevät toko liikkeet meni täysin pieleen. Ei mennyt ekalla käskyllä maahan paikkamakuussa. Mitä ihmettä!!! Ei meinannut hypätä ja jäi esteen taakse hiipparoimaan. Luoksetuloon ihan vinoon ja minä sitten vielä kädellä hilasin sen siitä sivulle. Täyttä skeidaa ei voi muuta sanoa. Eli kun siitä asteikosta oli puhetta niin ehkä vitonen. Mutta siltikin oli kiva päivä. Ja koira on edelleen ihan paras. Makaa tuossa aivan naattina pöydän alla. Huomenna on uusi päivä, parempi treenivire ja ihan semmonen pikkupikku jutska kun toko-koe... Ihan unelmahullua!

Treenaamatta huipputuloksiin

Ollaan oltu ihan vaan lomatunnelmissa, maattu kun ellunkanat ja metsälenkkeilty. Kaikki treeni jäänyt tyystin unholaan. No, agi-kentällä käytiin kääntymässä just ennen loman alkua. Katselin sitten tossa kalenteria aikeenani orientoitua syksyyn ja viikon päästä horisontissa siintävään töihinpaluuseen. Ja hups, siellähän on toko-kisat reilun viikon päästä. Pitää varmaan mennä tohon pihalle kokeilemaan että kuinka pihalla ollaan, esim asteilkolla ykkösestä kymppiin. Vähän hirvittää...

Raportti

Lupailin leiriraporttia, lähinnä itselleni siis muistiinpanoiksi. Vaihdoin siis viime hetkellä agi-ryhmään kun toko tuntuu takkuavan paikoillaan. Kouluttajana Ville Liukka. Mitä opittiin? Minä opin paljon ohjauksen loogisuudesta, ja oikeista ohjausvalinnoista. Sain palautetta nopeudesta tai siis lähinnä hitaudesta. No, tällä urheilutaustalla mitä voi odottaa. Mikä tärkeintä, sain ihan uutta näkökulmaa maxi-koiran ohjaamiseen, olen junnannut niissä vanhoissa Nachon alkeiskurssiajoilla opituissa jutuissa. Salsa haukkuu mennessään, jatkuvasti. Alkoi myös kentän laidalla kuumumaan enemmän kuin omissa treeneissä, varsinkin kun osaavammat koirat teki. Odottaessa haukkumiseen aion olla tiukkana mutta harjoitellessa haukkumisen annan olla. Jos haukkuminen haittaa menoa siihen täytyy puuttua, näin neuvoi kouluttaja. Ehkä se vähän haittaakin mutta uskon että osa siitä johtuu ohjaajan osaamattomuudesta ja hitaudesta. Salsa käskee ohjaajaa näyttämään että mitä nyt, mikä este seuraavaksi. Kiinnostuin leiri aikana myös ihan eri tavalla treenien suunnittelusta ja suoritusten analysoinnista. Ja myös nopeudesta ja ihanneajoista. Josko sittenkin joskus jollakin koiralla kisaamaan? No en kyllä myönnä että ajatus olisi käynyt mielen vieressä.

Kaksi päivää putkeen aksaa oli aika rankka setti. Mutta ei ollut helppoa sunnuntaina hakumettälläkään. ( Leirillä oli paljon porukkaa ympäri Suomea ja kamalasti kaikki hauskoja murteita, kaikenlaiset ihanat suomenkielen murresanat ja ilmaukset soivat päässä kauniina musiikkina vielä monta päivää leirin jälkeen. On se vaan mahtava kieli!) Keli metsässä oli tukalan kuuma, hyttysiä enemmän kun etelän-tyttö sietää, ja kun aurinko iltapäivällä tuli esiin tulivat myös paarmat. Ensimmäiselle koiralle olin kolmella piilolla liikkuvana maalimiehenä. Aika haasteellinen homma kun koira oli jo voi-tasoa ja meikäläinen vielä tämmönen möllimaalinais. En löytänyt piiloja, häviin namipurkit (onneksi oli omat natural menut taskussa) ja viimeisellä piilolla oli 20 metriä liian syvällä. Koira teki tosin virheetöntä työtä. Salsan oma treeni meni kivasti. Minä jo ehdin tuttuun tapaani ajatella koko homman valmiiksi negatiivisesti ja veikkasin että Salsa menee nenä kiinni metsään kattelemaan. Oltiin ihan niikun lenkillä vaan ja minä ikäänkuin kävelin piston. Koira löysi maalimiehen ennen minua - se kai vähän oli tarkoituskin. Myös kaksi seuraavaa löytyi kohtuu hyvin. Treenistä jäi hyvä mieli ja kipinä hakumetsälle. Leiri oli tosi onnistunut kokonaisuus, jopa leiriolympialaisissa tultiin toisiksi - joukkueemme nimi oli Rassen haaremi, Rasmuksella kun oli huonekavereina pelkkiä tyttöjä. Viime viikonloppuna saimme taas nauttia tämän kyseisen herran seurasta. Olipa mukavaa, vaikka olkapää melkein taisi mennä sijoiltaan - aikamoinen lihaskimppu tämä Salsan velipoika. Tässä sisarukset poseeraa, fotoshoot kesti niin kauan että Salsaa alkoi väsyttää... Tai sitten se oli se kolmen päivän jatkuva riekkuminen joka otti voimille. Rasse on tooosi energinen kaveri.

Väsynyt, väsyneempi...

ja just koiraleiriltä kotiutunut. Huh, olipa rankkaa mutta kivaa. Ilmat oli mahtavat mutta myös välillä tukalan kuumaa, ei ihan optimaalinen treenaamiseen. Varsinkaan aksan. Kun ei se nyt mennyt ihan niinkun Strömsössä, vaihdoin vimehetkellä ryhmää koiran kanssa jota en edes ohjaa ko. lajissa. Ei tehty kyllä yhtään tokoa joka on meidän päälaji ja jota mentiin leirille tekemään. Onkohan tässä mun tekemisessä nyt taas mitään päätä tai häntää taaskaan... Bottom line being - nyt unta palloon, koira jo tossa tuhisee ja inisee ihan syvässä unessa. Takaraivossa kytee että pitäis päästä hakutreeneihin, ja tietty heti kaikkia uusia aksakuvioita hiomaan. On se hullu, koiraharrastaja! Teen analyysit, jos ja kun tästä vähän palaudun.

Juhannustaikoja

Viime maanantaina oli meidän viimeinen tehotreeni-ilta, Nachon rally-tokon viimeinen kerta meni yllättävänkin hyvin ja ilmottauduin jo jatkokurssile jos sellainen järjestetään. Treeni on selvästi tehnyt hyvää meidän suhteelle. Vieläkun keksisin mitä taikoja pitää tehdäkun Nachon keskittyminen herpaantuu ja se alkaa haistelemaan kesken treenin. Se tekee samaa agilityssäkin ja siksi en koskaan ole uskaltautunut kisoihin, olisi niin pirun noloa jos aikuinen koira kesken radan alkaa haistelemaan ja unohtaa ohjaajan kokonaan... Nachon kurssin jälkeen otin yhden rally-toko radan Salsan kanssa. Miten sen nyt kauniisti sanoisi, ei siinä oikein ole haastetta meille. Luulen että se vaan sekottaisin Salsan pään tokoon nähden. Sen jälkeen meillä oli Niina Mannerin valmennustunti, otettiin noutoa joka meneekin aika kivasti sen jälkeen kun keksi vauhtipalkkaamisen. Niina vinkkasi että vauhtipalkkaa ja vauhdista aloitusta täytyy vaihdella jotta mielenkiinto säilyy ja koira laukkaa mennentullen. Salsa kyllä nätisti juoksee kapulalle mutta takaisintulo on vähän jolkottelua. Metallikapulalle täytyy vähän nostaa virettä ja motivaatiota, tehdään siitä oikein super hauska esine niin ei tule myöhemmin mitään ongelmia. Sitten tehtiin kaukoja, sain niihinkin hyviä vinkkejä. Istu-seisoon tällä hetkellä vaikein. Jussia vietettiin Hangon aurinkoisissa maisemissa, tehtiin pitkiä lenkkejä ja tavattiin kavereita. Salsa leikki koko aatto-illan Burre nimisen lagotto-pojan kanssa. Aika sopuisasti olivat mutta välillä tuli riitaa kun Salsa on juoksun jäljiltä vielä vähän arka takapäästään. Myös makkarangrillaus kiristi hermoja. Koira oli kohtuullisen väsynyt kun päästiin kotiin - juhlissa on kymmenkunta lasta joita piti vuorollaan jokaista lipaista naamaan, piti kerjätä makkaraa, uida meressä kolmen minuutin välein ja välillä jopa etsiä matte, tai husse näkökenttään. Ja tätä menoa kuutisen tuntia putkeen. Että olisihan se pitänyt arvata että itku pitkästä ilosta! Kun juhannuspäivän aamuna lähdettiin ulos sateeseen aamupissille näin heti että koira ontuu toista etujalkaa ja pahasti. Voi p**** kirosin mielessäni. Tutkin jalat eikä mitään kohtaa erityisemmin arista. Sitten löysin oikean etutassun polkuanturasta ison pyören haavan,ikäänkuin palovamman josta anturan pinta on syöpynyt pois. Ollaan hoidettu tassua helosanilla ja toivon kaikka sormet ja varpaat ja tassut ristissä että se paranee pian ja on ainut syy ontumiseen. Meillä on kaikenlaista treeniä ja ohjelmaa tiedossa ja olen juuri aloittanut lenkkeilyn. Juoksemiseksi sitä ei voi parhaalla tahdollakaan nimittää, mutta hiki siinä tulee. Sellasen hienon lenkkivyönkin menin ostamaan. Jotta nyt olis paree hurtan olla kunnossa.

Erkkariimerkkarii

Käytiin eilen Lappeenrannan Lemin Kuukanniemessä kääntymässä, SBACK erkkareiden merkeissä. Aikamoinen reissu täytyy sanoa, kaikenlaista kommellusta sattui. Ajettiin vikaan enemmän kun laki sallii, ja siis monesti, tooosi monesti. Anitalle ja Kiiralle erityiskiitokset kärsivällisyydestä! Salsan esiintyminen mun mielestä aikasta nättiä, jotenkin se osaa kehässä oikoa takakoipiaan enemmän kun tuolla metsässä ja pelloilla pomppiessaan. Mutta handlerinä olikin ihan ammatti-ihminen, minä en olisi varmaan jännitykseltäni pystynyt. Kiitokset kuuluu Sannalle! Salsan arvostelu: Correct bite, would like a bit more stop (toim huom. I would not!). Good ears, carried well balanced. Angels ok. Tail set a little high. Moved with drive. overall exellent. NUOERI4 Elikkäs ihan kiva, mutta tyyppi ei varmaan ollut sitä mitä tämä tuomari haki. Nuortenluokan menestyneet olivat minun silmiin paljon pienempiä kuin meidän pikku-Sapeli. Salsan juoksun takia Nacho on ollut evakossa, ja välillä Salsakin lähti Hankoon kun Nacho tuli kotiin treenaamaan. Saatiin Nakkelin kanssa paikka aksa-ryhmästä, jee! Nytkun selkä pysyis kunnossa. Näiden juoksujen ja erinäisten treenikuvioiden takia meidän koirat risteili pitkin Uutta-maata niin paljon etten enää pysynyt perässä missä kukakin on. Vähän yllätyin kun illalla kotiuduttiin reissusta niin Nacho ampaisi ovesta ulos kuin tykin kuula, ei uskois että herra täyttää syksyllä 6 v. Ihana kun ollaan siis eilisillasta asti koko porukka kotona. Vähemmän ihanaa on se että Nachon mielestä Salsa on nyt erityisen ihana. Outoa sinänsä kun aiemmin viime viikolla kun kohdattiin ei reagoinut juurikaan, eikä minusta pistänyt viime tottistreeneissä tai näytelmissä eilen urosten päitä sekaisin. Nyt sitten on piipattu koko päivä, ilokseni olen ollut vapaalla ja saanut sitä kuunnella. Salsalla hermo vähän kiristyy, se katsoo minua niin että - apua, ota toi ällö pois mun kimpusta. Eli tärpit on varmaankin mennyt kun on päivä 20 tai jotain. Ihmettelen että mistä moinen. Tämäniltaiset rally-toko ja tokotreenit meneekin sitten varmaan hirrrveen kivasti. Hohhoijakkaa, onneksi ostin nakkeja äsken kauppareissulla.

Vauhtilajeja

Meidän uusi aluevaltaus - rallytoko on todellinen vauhtilaji. Siinä riittää kanssatreenaajille ihmeteltävää kun me Nachon kanssa mennään, koira sinkoilee eestaas ja minä nami kädessä narunjatkona. Koiraa ei saa kieltää, remmiä ei saisi käyttää ja kaiken pitäisi olla niin pirun positiivista. Ei päätä eikä häntää... Kyllä ne muut kurssilaiset nauraisivat jos kehtaisivat. Mutta ovat sen verran sivistynyttä porukkaa sentään etteivät ihan päin naamaa kehtaa sanoa että mitä te oikein teette? Ja minkäkun ajattelin että pitää järkätä Nadellekin jotain kivaa kun aksailut on jäänyt vähemmälle jatkuvien selkä ja jalkaongelmien takia. Edellisviikolla Nacho olikin lääkekuurilla kun nyrjäytti "nilkkansa", kai se on myönnettävä ettei se on enää mikään ihan nuori koira. Rallytokossa meidän suurin ongelma on kai kontaktin puute, tai ettei se tahdo kestää puoltasekunttia kauempaa. Menee ihan sähläykseksi. Käskyt on toki hallussa - ns. kyllä se kotona osaa-ilmiö ja iloinen asenne on Nacho luonnostaan. Käydään toki kurssi loppuun, hauskanpitoahan sen vaan pitikin olla. Mutta meille itsellemme, ei yleisölle. Salsan aksatreenit menee mukavasti F:n ohjauksessa, yhteinen sävel alkaa löytyä, koira jo vähän lukee rataa ja hakee esteille. Ennustan ongelmia kontakteilla, ylläripylläri. Minusta se on sikanopee, mutta vertailukohtana onkin minikoira. Olin viimetreeneissä mukana ja tein Nacholle pientä radanpätkää rimat maassa. Vähän oli kaveri innoissaan, ihana nähdä miten se innostui nädessään esteet ettei oikein tiennyt miten päin olla. Ohjaaminen oli helppoa, kun se osaa jo esteet. Voi kun päästäis vielä treenaamaan! Kolmas vauhtilaji eli juoksu on nyt sitten päällänsä, Nacho huomasi sen jo alkuviikosta, perjantaina meno alkoi jo olla sellaista että tilasin tyypille menolipun Etelän lämpöön. Onneksi löytyi sopiva kyyti ettei tarvinnut edes itse ajaa. Salsa on tavalliseen tapaansa vaisu, johtunee ikävästä ja hormooneista. Juoksunväli se 5 kk ja kaksi viikkoa kuten viimeksikin.

Ja pelkkää mölliä...

Meillä menee koira ylikuntoon kahdet treenit illassa per kuono. Tänään tehtiin ensin möllitokot Kauklahdessa ja sitten tyypillä oli vielä aksatreenit. Ihmisillä helpompaa, vain yhdet treenit per nenä. Mutta kaikki osapuolet taitaa olla tyytyväisiä. Mölleistä sen verran että suht ok. Tuomarin kopeloinnisa ei tykätä, täytyy laittaa kaikki vieraat koittamaan siltä takapää. Paikkamakuun maahanmenossa jouduin antamaan tuplakäskyn, ei ollut Salsa kuulolla. Välillä sulkee korvat ihan totaalisti, ja jää omiin maailmoihinsa haaveilemaan. Kivasti paikkamakuussa köllötti, ei ongelmia. Seuruulähdöissä on vielä toivomisen varaa eikä kontakti pysy ihan 100% mutta muuten aika nätisti menee. PAITSI se liikkeestä seisominen. Mitä sille on tapahtunut. Pikkusen epävarmahan se on ollut ja aloin sitä sitten hieromaan kun otus meni aina joka toinen kerta maahan. No, miten käy - nyt se ei mene sitä ollenkaan. Ekalla kerralla jäi istumaan, what!!!, ja tokalla kerralla ensi maahan, käskin nousta ylös ja kun olin palaamassa niin koira alkaakin pakittaa, ikäänkun varoo etten toru sitä. Äääh, pilalla koko liike. Ja eikun alusta vaan. Hyvä tietää nyt toikin ongelma. Mahtavaa kun joku viitti järkätä näitä treenejä, kyllä niistä on suuri hyöty.

Ihana koira, hyvä agi-treeni

Ihan tuli paha mieli kun koiraa haukuin ja parjasin viimeksi. Mahtava otus se on, tai ne on molemmat. Jouduttiin laittamaan ne hoitoon viime viikonloppuna kun piti päästä bilettämään, ja kovasti kehuja saivat. Nacho oli ollut koirasaaressa ja yrittänyt niskan päälle parille rhodesiankoiralle - ei ainakaan itsetunnossa vikaa. Muutenkin kuulemma helppo kaveri, ja sen hän minä jo tiesin, sen voi jättää kenelle tahansa minne tahansa ja aina sopeutuu ja on kivasti. Salsalla oli hupia velipojan kanssa peuhatessa. Sunnuntaina vielä moikattiin Anitan pikkupentuja ja olin aika ihmeissäni kun Salsa oli nätisti. Vähän outojahan ne oli Salsan mielestä, muttei mitään ärhentelyä mistä olenkin tosi tyytyväinen. Tänään oli sitten ekat aksatreenit. Salsa oli vähän väsyksissä pari päivää appivanhempien kissoja taas paimennettuaan mutta aika kivasti meni. Aika selvää alkaa olla ettei neitisemme kestä kovin paljon toistoja ilman pausseja, mutta kun vire löytyy on meno aikas tarkkaa. Putket päät hakee kun vettä vaan ja kontaktit toistaiseksi, kopkop, ihan ok. Minä ohjasin tänään kun F on ollut kovassa flunssassa koko viikon, hirveä hiki tuli. Jatkossa olisi tarkoitus jättää meidän maxi sen ohjaajan käsiin joka edes teoriassa voi ehtiä sinne putken toiseen päähän ennen kun se ampuu sieltä ulos.

Kevät keikkuen tulevi

Eikä se keikkuminen ole aina hyvä asia. Paljon on tapahtunut viime päivityksen jälkeen, on ollut treeniä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Valitettavati. Salsan käytös nuorempia ja samanikäisiä narttuja kohtaan ei ole juurikaan parantunut, päin vastoin. Uroksia sietää tai jopa rakastaa, riippuen tilanteesta. Viime maanantaisen ikävän välikohtauksen jälkeen pidettiin neljä päivää ihan täyttä jääkautta, en katsonut, koskenut tai puhunut koiralle, mies ruokki ja hoiti lenkitkin melkein kaikki. Oli neiti aika ymmällään mutta ei ihan kauheasti edes hakenut seuraan. Nyt olen lisännyt kontaktia ja ottanut kevyttä treeniä mutta kaikki sylihalipusuttelu sessiot on ehkä lopullisesti meiltä mennyttä elämää. Tulkintoja ja neuvoja on yhtä monta kuin koiraihmisiä, kaikkia en pysty kuuntelemaan saatikka noudattamaan. Olen kuitenkin jonkunlaiseksi johtajuusongelmaksi tämän mielessäni tulkinnut. Salsa ei kunnioita minua ja kuuntelee vain silloin kun houkuttimet on tarpeeksi hyvät. Yritän siis olla johdonmukaisempi, ei helppo homma minulle, ärhentely muille koirille ei käy ja piste ja huomiota saa silloin kun minä päätän. Mitä enemmän tätä pohdin sitä enemmän pää menee pyörälle - ja masentaahan se tietty. Mutta ei huonoa ettei jotain hyvääkin. Toiset möllitokot meni ihan kivasti. Tuomari oli aika tiukka, ja kääk - käveli meidän perässä niinkuin oikeat tuomarit. Siitä Salsa ensin vähän hämmentyi mutta tottui nopeasti. Liikkestä seisominen meni nollille kun lähdössä kontakti oli huono ja menin koskemaan koiraan. No - eipä noilla pisteillä niin väliä mutta kakkostulos se olisi ollut jos oikeat kisat olisi olleet kyseessä - onneksi tuomari oli tiukkana. Tänään olikin sitten jännää ohjelmaa - paimennusta ihan oikeilla ihka elävillä lampailla, Wollandian paimenkoulussa Somerolla. Kyllä jännitti - pelkäsin tietty pahinta, että Salsa hyökkää lampaiden kimppuun haukkuen ja näykkien. Neljä kertaa oltiin lampailla, Salsa ei purrut lammasta kertaakaan eikä haukkunutkaan. Ei kai ihme että kovasti välillä änki mun viereen kun kaikki treeni tähän asti on ollut lähellä ohjaajaa. Summasummarum aivan mahtava päivä, aurinko paistoi täydeltä terältä ja nyt nukkuu koirat lopen uupuneina tässä jaloissa.

Ekat möllit check

Kauheesti jänskätti mutta ekoiksi mölleiksi meillä meni kohtuu hyvin pääsiäissunnuntaina. Kauniissa säässä päästiin äkseeraamaan.
Alkuun Salsa meni kipsiin kun "tuomari" tuli vähän kopeloimaan. Salsa pelästyminen taisi tosin johtua siitä että minä vähän hämmennyin, kun en muistanut että sellainen osuus kuuluu myös kokeeseen.
Paikkamakuu meni ok, maahanmenossa jäi jostain syystä tuijottamaan koiraa joten hän siitä sitten varovaisesti ylös ryömimään että pitikö tässä tehdä jotain muuta... oma moka. Pysyi hyvin paikallaan vaikka viereiset koirat huseerasi vähän mitä sattuu. Maasta sivulletuloa se on alkanut vähän ennakoimaan, täytyypi treenata.
Seuruut ihan jees, kontakti oli meidän tekemäksi hyvä. Olen saanut neitiä jopa vähän syttymään seuruusta nyt viime aikoina.
Maahanmenot ja seisomiset ok, vähän vielä avitin käsimerkein mutta pitää ne nyt häivyttää pois. Luoksetulo ok, täytyy alkaa ottaa vauhtia siihen.
Hyppy meni hyvin mitä nyt ohjaaja mokasi. Unohdin antaa seisomiskäskyn kokonaan, pisteet rapisi.
Suoritukseen yleisesti olin tyytyväinen, Salsan innostus ja vireystaso paranee pikku hiljaa koko ajan.
Lähtiessä kävi vielä pikku välikohtaus. Päästin Salsan leikkimään ja noin kymmenenen minuutin päästä tilanne alkoi kärjistyä Salsan ja yhden toisen nartun välillä. Nopeasti tilanne oli päällä ja vaikkei se nyt kovin pahalta minusta siinä näyttänyt ikävä juttu kuitenkin. Mielestäni Salsa ei ole mitenkään agressiivinen, vähän epävarma, ei kovin tottunut muihin koiriin ja varmaan dominanssia löytyy myös. En nyt käy sitä sen enempää tässä ruotimaan, koirat on koiria, joskus näitä sattuu.

Tokoiluu ja muita suunnitelmii

Laitoin tohon yhden kaverikuvan, meidän koirilla on sattuneesta syystä enemmän vauva- kauin hauvakavereita, Nacho sietää lapsia kun on pakko, Salsa tykkää mutta ei silläkään hermo ikuisuuksia kestä. Maaliskuu meni ohi ihan hujauksessa, koirat joutui olemaan aika peruslenkillä ja sisäaktivoinnilla, mitä nyt Salsan kanssa käytiin maanantai-treeneissä. Oli ihan kauheesti ohjelmaa muilla elämän osa-alueilla, harmittaa kun tuo päivätyö rajoittaa harrastuksia niin hirveesti. Pihalla ollaan välillä tehty kevättä ja välillä taas lumitöitä, sulais jo mokoma niin päästäis multaan möyrimään.


Kevään ja kesän pääaktiviteetti on meillä TOKO. Treenataan Salsan kanssa aktiivisesti ja toivottavasti päästään myös kisaamaan. Alkuperäinen suunnitelma oli ilmottaa meidät pariin kokeeseen toukokuussa mutta nyt en sitten uskallakaan. Kisavalmis Salsa ei vielä ole, häiriintyy niin kovasti muista, ainakin tietynlaisista koirista. Tai ehkä kyse on siitä että emäntä ei ole kisavalmis.
Parit mällitokot on kuitenkin ohjelmassa, Vekoran kilpatoko kurssi, SBACKin leirillä tokoilut. Lisäksi olen ilmottanut molemmat apinat omiin estehyppelyryhmiinsä kesäksi.
Sitten meillä on yksi paimennnuspäivä sovittuna ja sen perusteella päätetään mennäänkö uudestaan. Minä tietty pelkään pahinta ja veikkaan että Salsa käyttäytyy niinkun viime kesänä kun nähtiin lampaita. Haukkui ja riehui kuin kaistapäinen.
Niin ja onhan meillä PK-tottis ja mahdolliset haku-kuviot.
Huh, alkaa itseäkin hengästyttää. Isäntä ei vielä tiedä mitä kaikkea olen suunnitellut... Eikä se taida tietää sitäkään että se saa mennä aksaamaan jommankumman kanssa. No, toivottavasti edes se lukee mun löpinöitä, sittenpähän tietää.

Matte on nyt vähän väsynyt

... niin että ei se jaksa blogiakaan päivittää. Se hermostuu meille ihan pikku jutuista.
Niinkun esimerkiksi että minä vähän haukun muille koirille, tai joskus myös tuntemattomille ihmistyypeille. Yritän vaan varoittaa sitä kaikesta epäilyttävästä. Viime maanantain treeneissä se hermostui minuun ihan kamalasti kun en halunnnut yhtään seurata. Vähän jännitti meitä molempia, mattea se että oli itse ehdottanut kokeenomaisia treenejä ja sitten oma koira ei pysynyt viittä metriä hanskassa. Ja minua jänskasi se että iso musta rottweiler Pyry oli palannut treeneihin ja jotenkin se vaan saa pasmat minulta sekaisin. Kun en taida olla ihan varma pystyykö matte minua siltä suojelemaan. Vaikka kaikki sanoo että se on tosi kiltti.
Ja eilenkin matte sai kamalan raivarin kun minä lähdin jäniksen perään. Se kirkui ja huusi niin että ajattelin okei, ei sitten. Vaikka oli sitä niin kiva jahdata pitkin tietä, me mentiin tosi lujaa. Onneksi Nacho oli kiinni, veikkaan että se ei olisi pysähtynyt ja sitten matte kyllä olisi saanut hermoromahduksen.
Mutta kyllä Nachokin saa sen välillä suunniltaan, taas ihan mitättömilla jutuilla. Niinkun jos se kaivaa kivoja kuoppia pihalle, se on nimittäin ihan fiiliksissä kun maa sulaa ja on mutaa missä kaivaa. Tai sinä iltana kun Nacho lähti iltapisun aikaan aivoimesta portista tielle. Ei herran jestas sentään miten se taas huusi ja kirkui.
Lenkilläkin se välillä möykkää meille kun meillä on kiirus eteenpäin, ja me vaan sille että rauhotu nyt hyvä ihminen, ota iisiisti.
Ja on meillä kaikenlaista kremppaakin ollut. Mulla silmät vuotaa, ja Nacholla on milloin selkä kipeä, milloin tassu tai silmä tulehtunut. Kun me sairastetaan on mattekin hermostunut. Mutta minä yritän sitä aina lohduttaa olemalla koko ajan auttamassa mitä se ikinä tekeekin, menen sen syliin ja annan paljon pusuja. Ja Nacho kans. Että kyllä se siitä. Kevättä kohti.
T. Salsa

Borta bra men hemma bästa hundar

On mukava tulla reissusta kun kotona oottaa omat elukat. Tai ei ne nyt ihan kotona oottaneet kahta viikkoa. Nacho oli Hangossa erään herttaisen täti-ihmisen hoivissa ja Salsa Vantaalla Jaana, Mikan ja Rassen ilona - olen ikuisesti kiitollinen näille ihmisille, ja koiralle, hyvästä hoidosta.
Niin että vaikka vähän masentaisi Suomeen paluun etelän lämmöstä niin koirien kanssa semmoiset unohtuu. Missään treeneissä ei olla vielä käyty kun Salsa sairasti kennelyskän lomamme aikana ja ollaan oltu karanteenissa. Pientä kotitreenailua vaan, Nachon tilan seurailua - ei vielä ainakaan oireile, ja reippaita lenkkejä kirpeässä talvisäässä. Ostin ne tossut, saituuttani ensi vaan yhdet parit kummallekin kun en yhtään tiennyt suostuuko ne niitä pitämään. Hyvin näyttäis toimivan, N:lla oli etujaloissa ja S:lla takana, hassua että eri tassuparit palelee enemmän.

Kotitreenaamista rajoittaa tämä järkyttävä lumen määrä, meidän pihalla on enää kapeat polut oville, ei siinä mahdu mitään kuvioita tekemään. Tänään virittelin oman treenihallit autotalliin. Kun molemmat autot on ulkona saa siihen varmaan 20 neliötä tilaa, ei mitään vauhtiluoksetuloja siis mutta pientä jumppaa kuitenkin. Löysin nurkasta jopa käytöstä poistetun peilikaapin josta pystyy vilkuilemaan sopivassa kohtaa että ottaako se kontaktia ja kuinka vinossa se taas on.

Eilen kävin seuraamassa möllitokoilua Veikkolassa, harmi kun ei päästy yskän takia itse suorittamaan. ALO liikkeet on jo sen verran hyvällä mallilla että pitäisi keksiä jostain sopivat kokeet. Inhoan kilpailemista, olen aina inhonnut. Jännitän ihan kamalasti. Eikä varmaan tule yhtään vaikuttamaan koiraankaan. Mutta olen itselleni luvannut ja nyt täällä kaikelle kansalle (no, teille kaikille viidelle ainakin) kuuluttanut että kokeisiin menen, ainakin Tokossa. Tulta päin sano mummo lumessa vai miten se nyt meni.

Lumitassut

Pakkaslumen myötä meille on kehittynyt lumitassu ongelma. Salsan tassuihin kertyy ihan kamalasti lumipaakkuja, varsinkin polkuanturoiden välissä tuntuvat olevan erityisen epämukavat. Mikä avuksi? Yritin väähn trimmata tassukarvoja viime sunnuntaina ettei lumi tarttuisi. Eipä juuri auttanut.
Eli hankinko tossut, tuleeko niitä käytettyä ja suostuuko koira niillä kävelemään. Salsa on sellainen herkkis, kuonopanta oli ihan ehdoton nounou, senttiäkään en kävele naru nokan päällä.
Nachon karva on käytännöllisempää sorttia, siihen ei tartu lika eikä lumi. Mutta sen tassuja palelee. Eli sillekin tossut?
Ihan sama se varmaan on tässä konkurssissa, kaikki ylimääräinen raha menee muutenkin koiriin. Mutta jos tietäisi että ne edes suostuvat kävelemään niillä niin ei menis ihan hukkaan. Pitänee mennä kenkäkaupoille, onko siellä vielä ale?

Salsa ja se veli

Olipa kiva koiramainen päivä. Tehtiin aamulla Salsan kanssa reipas lenkki kipakassa pakkassäässä, ihan tyttöporukalla. Oli niin kaunista että jos osaisin kuvia ottaa olisi tullut hyviä otoksia. Aurinko oli nousemassa, peltojen yllä lepäsi kevyt usva ja maa oli peittynyt yön aikana sataneeseen kevyeen pakkaslumeen.
Salsan käveleminen on parantunut sen verran ettän päästän sen taas välillä pelloille kirmaamaan, siitäkös se innostuu. Olisi ehkä säästänyt voimiaan jos olisi tiennyt mitä tuleman pitää.
Seuraavaksi suuntasimme nimittäin Vantaalle Salsan veljen Rasmuksen luo. Vähän jännitti, Salsa kun ei muita koiria, paitsi Nachoa, varsinaisesti rakasta. Mutta hyvinhän tuo sujui. Ensin otettiin tyttöjen poseeraukset pihassa, Salsa, sen äippä Alma, ja siskot eri pentueista Kerttu ja Ilona. Juoksuiset nartut, Kerttu ja ilona joutuivat valitettavasti jäämään autoon kun Rasmus otettiin tutustumislenkille. Voi sitä riemua kun sai tasavertaisen kaverin takaa-ajo leikkiin. Ihan kivasti tulivat toimeen, sisällä Salsa vähän komensi Rassea, mutta niin kai sen pitää ollakin. Tytöt määrää kaapin paikan.
Ihanaa että hoitopaikka löytyi, olen siitä niin täpinöissäni, en millään olisi raaskinut sitä hoitolaan viedä koko ajaksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulee varmaan riittämiin.

Viime sunnuntai meinasi muuten kkäydä niin että Salsalle olisi tullut toisenkinlainen veli. Ajeltiin Länsi-Pasilassa illalla kun näin tumman hahmon ylittävän tien kauempana. Kissaksi liian iso, koiraksi liikkeellä liian yksin. Auto parkkiin ja Salsa ulos ja perään. Näin sen uudestaan vilaukselta mutten enää tavoittanut, koira se selvästi oli, Salsan kokoinen, musta, hintelä. Mies lähti toista kautta autolla. Meinasin jo soittaa että lähdetään kotiin, ei sitä löydy kun puhelin soi - se koira on täällä autossa nyt. Oli tullut kutsumalla luokse ja hypännyt suoraan auton taakse Salsan häkkiin. Satuin juuri olemaan poliisiaseman kohdalla ja sinipukuinen konstaapeli tuli ulos kohti partioautoaan. Pysäytin hänet ja kysyin olisiko heillä mahdollisuutta ottaa karkulaista hoteisiinsa. Lähempi tarkastelu paljasti otuksen nuoreksi urokseksi, sekarotuinen, pää oli staffimainen mutta kroppa kevyempi, jalat pidemmät ja rinnassa valkoinen merkki. Koira oli laiha ja söi ahneesti kourallisen koiranruokaan jota minulla oli taskussa (kuten aina !). Pentu oli kovin sympaattisen oloinen, rauhallinen, ehkä väsyksissäkin. Karkulainen jäi mieleen ja soitin Viikin löytöeläintaloon, mihin poliisit sen lupasit viedä, torstaina - koira oli haettu omaan kotiin. Hyvä niin, toivon. Ehkä sillä oli vaan ollut kova kasvupurähdys ja oli siksi laiha niinkuin nuoret koirat usein ovat. Muuten se vaikutti hyväkuntoiselta, turkki kiilsi ja silmät olivat kirkkaat. Mietin jo hetken mitä jos sitä ei kukaan kaipaa - kävisinkö vielä katsomassa sitä... ja senhän tietää miten siinä käy. Mielessä kävi mutta älkää kertoko kenellekään.