Syksy sataen tulevi

Tassunpesukausi on totisesti alkanut. Viimepäivät on tullut vettä niin että sieltä sun täältä löytyy ihania mutalammikoita joissa tepastella tai vaikka kelliä jos "matten" silmä välttää. Toisaalta kaikki vilja ja heinä on nyt korjattu ja pelloilla voi juosta vapaana mielin määrin.
Myös Nacho sai luvan ulkoilla jonkun verran vapaana. Kahdessa viikossa selkä ja takajalat oli huomattavasti paremmassa kunnossa. ahkera jummppaaminen siis tuotti tulosta. Olen iloinen että mitään rakenteellista vikaa ei näyttäisi olevan ja Nacho voi pikkuhiljaa palata agilityyn.
Siitä motivoituneena varasin meillä halli vuoron Veikkolan agility halliin, jos ei muihin ryhmiin päästä niin ainakin kerta viikossa treenataan itsenäisesti molempia koiria. Muutenkin syksy on niin täyteen bookattu kaikenmaailman menoa ja meinikiä että ihan hirvittää, miten me joka paikkaan keritään ja miten siinä välissä ehtii vielä töitäkin tehdä.
Viikonloppuna on sitten Salsan toinen esiintyminen näyttelykehässä. Ainakin hyvä syy hoitaa tuo takkuturkki kuntoon. Muuten ei paineita, kunhan joku muu esittää...

Tytöt ratsastusleirillä

Otin Salsan mukaan viikonlopun ratsastusleirille ja mukavasti meni. Hevosia kohtaan koira tuntuisi osoittavan lievää kiinnostusta ja asiaankuuluvaa kunnioitusta. Tallin koirat olivat hauskoja leikkikavereita.
Tilalla oli myös lampaita. Ja mitä tekee lammaskoira? Nostaa kauhean metelin tietenkin, en tiedä mitä oikein odotin. Että se hyppää aitaukseen ja hakee lampaat eteeni, keritsee ne ja opettaa ne antamaan tassua. Jännittää jo valmiiksi ensimmäinen paimennuskokeilu.
Harras toiveeni on että saan Salsasta toistekin seuraa tallille, ja lopulta maastolenkeillekin kunhan pikku hiljaa totutellaa hevosiin ja tallin sääntöihin ihan kunnolla. Leirielämä oli varmasti kaikinpuolin terveellistä toimintaa pennulle, ja väsyneinä kotiuduttiin sunnuntai-iltana.
Omat ratsastukset meni aikalailla nappiin, Billnäsin ratsastuskoululla on hyviä hevosia sikäli mikäli minä mitään ymmärrän. Mutta seuraavan kerran varmistan että ryhmät ovat vain aikuisille. Lapset on kivoja ja heidän pitää saada harjoitella. Mutten kestä enää yhtään shettiksellä alaviistosta lähestyvää pientä ponityttöä näkökentässäni enkä ratsastuskentälläni.

Saikkua

Sitähän sieltä tuli. Nacho on treeni-, riehu-, ja hyppykiellossa seuraavat pari viikkoa. Olemme keskustelleet tästä vakavasti mutta herralle käy vain treeni kielto, hyppiminen on niin kivaa ja jostain syystä juuri nyt tekisi mieli riehua ja leikkiä kuin pieni pentu. Ehkä fyssarin käsittely vähän vetreytti.
Niina Sorvari teki todella perusteellista duunia yli puolitoista tuntia, kyseli ja katseli liikkumista, jumppasi ja hieroi ja venytteli.
Syvät lihakset on Nacholla yllättäen kuulemma erittäin hyvässä kunnossa. Koira on muutenkin ihan terästä, ei yhtään grammaa ylimääräistä ja lihakset hyvin kehittyneet pikkukoiraksi. Mutta mutta, sitten löytyi myös niitä jäykkyyksiä. Niska oli hieman jumissa, yllättävän vähän siihen nähden miten paljon Nacho vetää aina lenkin ensimetrit. Alaselkä (vai onko se koiralla takaselkä) oli vähän enemmän jumissa ja kaikkein kipeimmät paikat löytyivät etu ja sisäreisistä. Etenkin vasenta puolta Nacho valitti vaikka olikin käsitellessä tapansa mukaan nätisti ei pannut hanttiin.
Saimme jumppaohjeita, treenikiellon, ja määräyksen tehdä ainoastaan lyhyitä rauhallisia remmilenkkejä. Myös kuonopantaa voisi kokeilla jos vetäminen sillä laantuisi. Kaksi viikkoa on armon aikaa, jos ei koira tällä reseptillä ole jo huomattavasti parempi pitää se viedä kuville. Mitä sitä nyt ei rakkaan nappisilmänsä takia tekisi.
Tosin totuuden nimissä on täytyy myöntää että joskus meitityttää meneekö tämän koiranpito nykyään vähän överiksi. Kulutanko näihin rakkineisiin kohtuuttomasti rahaa (tyyliin kaiken asumis-ruoka-ja yms kulujen yli jäävän)ja aikaa (taas kaiken ajan mitä palkka työltä, unelta ja välttämättömimmältä sosiaalisten suhteiden hoitamiselta jää)? Ja omakin selkä särkee mutta milloin olen viimeksi ehtinyt kiropraktikolle?
Vaikka kuinka näitä asioita pohtisi ja vääntelisi tulee tosi koiraihminen vain yhteen tulokseen: kaikkeni niiden eteen teen, on ne niin rakkaat, ja parempaa harrastusta ei varmasti ole! Tassu ylös jos olette samaa mieltä.

Nenäkoira ja silmäkoira

Ei liene vaikeaa arvata kumpi on kumpi. Nenä-parsonia yritän opettaa välillä käyttämään vähän enemmän silmiään, kuten arvioimaan etäisyyksiä hypätessä ja katsomaan minua kun yritän opettaa jotain uutta. Myös korvien käyttöä harjoitellaan tasaisin väliajoin. Silmä-bortsua on hyvä välillä herätellä nenän käyttöön. Tänään tehtiin metsälenkki, ex-tempore leikkitreffit agi-kentällä, vähän keppitreeniä ja vielä kotona namin etsintää. Sopivasti väsyneenä silmäkoirakin jaksaa keskittyä naminetsintään haistelemalla.
Leikkiseurana oli muuutaman kuukauden nuorempi Myy-bc. Kivasti tulivat toimeen, onneksi. Meidän koirat alkaa olla niin metsittyneitä että toisia koiria tavatessa tulee aluksi helposti vähän huutoa.

Onneksi nyt lomalla oltiin vähän enemmän liikkeellä ihmisten ilmoilla, ja lenkkeiltiin, lukemattomia ihania metsälenkkejä (minä poimin mustikoita tai vadelmia kuin viimesitä päivää ja koirat suhaa ees taas, toinen nenä maassa, toinen mahtavilla loikilla mättäältä toiselle), uimista (eli Salsa ui ja Nacho ruoppaa rantaa, pihätöitä (arvatkaa vaan onko meidän piha täynnä kuoppia) ja muita kesäisiä puuhia, muttei yhtään treeniä (mitä nyt isäntä treenaa maratonille).

Sain vihdoin aikaiseksi varata Nacholle fysioterapian huomiseksi, ja odotan sitä todella. N on välillä niin jumissa, köpöttää kuin vanha koira eikä koskaan ravaa muutamaa askelta enempää, lisäksi sillä nivelet naksuu.Pehmeällä alustalla kovasti mielellään nukkuu, nytkin köllöttää tuossa keittiönsohvalla vieressä. Se on ainut sohva mihin Nacho saa mennä. Salsa ei nouse huonekaluille. Mitä nyt aamuisin etutassuillaan sänkyyn, enkä minä henno sitä aina komentaa poiskaan, joskus me halitaan vähän aikaa salaa jos isäntä nukkuu sikeästi. Onneksi ovat molemmat hali-ja pusukoiria.