Joulu evakossa

Nacho joutui kuin joutuikin viettämään joulun evakossa Hangossa, Salsan juoksu alkoi sopivasti joulua edeltävällä viikolla.
Ihan helpolta ei tämä ensimmäisen narttukoiran omistaminen ole tuntunut – juoksuja tulee aika tiuhaan tahtiin ja koira ei ole niiden aikana ihan oma itsensä. Juoksu tai Nachon poissaolo tai molemmat tekevät Salsasta vaisun ja takertuvan, se kiehnää koko ajan jaloissa ja nukkuu aika paljon. Treeni-intoa ei ole samalla lailla, keskittyminen on aika huonoa. Hormonit aiheuttavat ärtyisyyttä, Salsa ei oikein jaksanut kaksivuotiaan siskontytön intensiivistä seuraa pitkiä aikoja putkeen joulun pyhinä. Tyttö juoksisi koko ajan koiran perässä ja hokee ”sasa, sasa”. Oli pakko erottaa ystävykset välillä kun koira alkoi murahtelemaan ja lapsi on vielä liian pieni ymmärtääkseen jättää se rauhaan. Ruokapöydässä tuntui yhteinen sävel löytyvän tosin turhankin helposti – lapsesta on hauskaa syöttää koiraa ja koirasta mikäs sen parempi kun istua pöydän vieressä ja tulla syötetyksi kinkulla, lohella, mallaslimpulla, pipareilla jne.
Myös lelujen ”hoivaaminen” nuolemalla ja vikisemällä on alkanut samalla tavalla kuin viime juoksun aikaan. Erityisesti joululahjaksi saatu poro-dummy on ollut ”pentuna”. Mitään pesää ei ole tosin vielä tehty joten aika lieviä valeraskauden merkkejä ymmärtääkseni, täytyy seurata miten tilanne kehittyy.
Ei tässä sitten muuta kun mahdollisimman paukutonta uutta vuotta kohti!

Kätevä kaveri

Viimeksi kehuin Nachon kaivuutaitoja. Mutta on siitä paljon muutakin hyötyä. Nyt se on tunnistanut että Salsan juoksu alkaa kohta, siihen malliin nenä kiinni pepussa täällä välillä mennään. Kaavailen että Nacho lähtee lauantaina Hankoon lomalle appivanhempien luokse. tulee meille toinen joulu erossa toisistamme mutta ehkä me se kestetään. Olen vaan tyytyväinen että se juoksu tulee nyt, eikä meidän loman aikaan. On sitten Salsan sijoittaminen johonkin hoitoon ehkä vähän helpompaa. Yhtä paikkaa meille jo vähän lupailtiin mutta katsotaan nyt kun ne ensin tämän meidän pikku riiviön näkee... Virtaa nimittäin riittää välillä enemmän kun minä pystyn aktivoimaan. Esimerkkinä tämä päivä - aamulla agitreenit noin tunti taukoineen (Nacho treenaa samalla ja rauhottumiseen ja kuiva harjotteluun menee meillä aika paljon aikaa), enne sitä pissilenkki ja lämmittely 10 min ja päälle kävely 15 min. Suht pitkä päivä yksin kotona jo kohtuu innokkaan Nakkelin kanssa, luulisi ottavan voimille. Illalla pihaulkoilua, tunnin kävely, tokotreeneiä ja aktivointia päälle 15. Opetin Salsan kiertämään puita käskystä, mikä on tietenkin koiralle kuin koiralle tuiki tarpeellinen taito. Myöhemmin ehkä laajennetaan osaamista lyhtypylväisiin, betoniporsaisiin tms. - helpoin oli aloittaa puista kun niitä täällä meillä päin piisaa. No, sitten tultiin kotiin, neiti on leikkinyt vähän Nachon kanssa, järsinyt luuta ja nyt levitellyt kaikki lelut lattialle. Pikku hiljaa aletaan rauhottumaan. Ei se sillä että kaahottaisi koko ajan ympäriinsä. Mutta jotain pikku puuhaa olisi kiva jos keksisi, tasaisin väliajoin. Tulisipa jo kevät ja valoisammat kelit niin voitaisiin olla ulkona enemmän.
Pitää lopuksi Nachoa vielä vähän kehua. Olen joskus lukenut että koirilla ei ole kovinkaan hyvä aktiivinen muisti. Mihinkähän tämä tieo perustuu? Tilasin koirille ruokaa, paketit saapuivat maanantaina. Tillajalahjana oli kolme poronnäköistä dummylelua, ja mikä parasta niissä on vinkuominaisuus. Nacho on hulluna vinkuihin. En antanut leluja koirille vaan lupasin että joulupukki saa ne sitten antaa. Laitoin lelut kaappiin. Nacho istuu edelleen tänään torstai iltana pitkiä aikoja kaapin edessä ja katselee ja ynisee. Ei ole muistissa vikaa. Kätevä kaveri.

Minikaivuri

Meilläkin on nyt oma-nimittäin minikaivuri. Niin paljon on olleet mokomat tapetilla että täytyy vähän mainostaa tätä meidän omaa. Se on valkoinen, tehokas ja väsymätön. Kuoppa kuin kuoppa syntyy hetkessä. Ojat ja rannat ruopataan kauhan käänteessä. Tai siis tassun. Ekologinenkin se on, kaksi desiä pellettejä päivässä ja tehoja riittää moneksi tunniksi. Niin kauan kun maa ei ole roudassa meidän pihaan ilmestyy uusia kuoppia. Ensilumen myötä kaivamisesta on tullut taas ihan ykkösproriteetti meidän pikku apulaiselle. Ja jos joku on vietissään niin parsoni silloin kun se kaivaa. Odotan kovasti lisää lunta ja jäätä maahan, en jaksa enää näitä tassupesuja kolme neljä kertaa päivässä. Kahdeksan tassua kertaa neljä, parhaimmillaan pestään siis 24 tassua päivässä, 168 tassua viikossa.
Muuten ei ihmeempiä, aksaa vähän treenaillaan kerran viikossa omaksi huviksi. Salsan priona toko liikkeiden hiominen niin että alo-kokeeseen uskaltaisi kevät puolella. Olen aika fiiliksissä klikkeröinnistä välillä ja toimii nyt molemilla tosi kivasti. Nachokin noutaa kapulaa,on se vaan tehokas kapine se naksutin.
Lenkeillä vedetään tiukkaa linjaa, siis molemmissa päissä. Vapaana ei nyt juoksennella ennekuin remmikävely paranee. Pari kertaa viikossa vien tietty autolla suoraan mettään juoksemaan vapaana mutta se on vähän niinkuin eri juttu. Välillä menee paremmin, välillä ollaan menossa rukkastehtaalle. Mutta ei noista kummosia saisi, Nacho-mallissa jäätyisi sormet ja mustavalkoinen versio on näillä turkeilla sekin vielä aika harva. Eli ai auta kun pysyä lujana remmin päässä, toisessa päässä on vähintään yhtä kovapäistä porukkaa.

Klikkauksia pimeässä

Kaikenlaista pientä ollaan puuhasteltu, mitä tässä nyt pimeässä voi. Taisin kirjoittaa aikaisemmin eittei klikkerin käyttö toimi Nachoon, miten väärässä olinkaan. Loppusyksyn pimeydessä iltalenkit ovat lyhentyneet (juu ei edelleenkään katuvaloja meilläpäin). Pitää keksiä jotain sisäpuuhaa. Salsan olen opettanut muunmuassa siivoamaan käskystä omat lelut takaisin lelukoriin. Nachon olen opettanut noutamaan. Oikeaa puista noutokapulaa! En olisi koskaan uskonut miten helposti se käy. Salsakin osaa nyt noudon perusteet. Jostain syystä nimenomaan nouto on aina ollut mulle sellainen kompastuskivi, en ole sitä osannut perinteisellä tavalla opettaa, esteenä varmaan joku pinttynyt ajatusmalli joka ohjaa koiraa ihan väärään suuntaan.
Meidän remmikävelyprojekti jatkuu, välillä tuntuu että ollaan edistytty, välillä taas menee husky-style ja hermot. Yksittäin kävelevät jo aika kivasti mutta kahdestaan ensimmäiset kymmenen minuuttia on kyllä tuskaa. Salsa on sen verran metsittynyt että kaupungissa puokkoilee ja kiskoo välillä ihan päättömästi. Ei siihen muuta lääkettä kuin koira autoon, kylille ja kävelemään. Loppuu varmaan tuo muille koirille haukkuminenkin sitten, toivon.... Viikonloppuna päätin että vapaana lenkkeily on loppu toistaiseksi. Kaikkea pitää kokeilla. Mulla on nimittäin teoria että kun melkein aina pääsevät vapaana juoksemaan lenkin keskivaiheilla, vetäminen johtuu siitä että koirat yrittävät äkkiä päästä 'vapauteen'. Joitain johtajuus juttujakin siihen varmaan liittyy. Kun asiat esittää näin, kuullostaa siltä etten nää tilannetta kovinkaan valoisana. Mutta ei sentään, elukat on ihania, ja meillä on useimmiten tosi kivaa. Eikä näitä juttuja kannata ylianalysoida. Vaatteet niskaan ja ulos lenkille. Pimeyteen.

Onnellista arkea

Lamaannuttavan flunssan jälkeen on ihana palata taas raiteilleen. Puolitoista viikkoa on treenit ja lenkit ollut rästissä, mies on tietysti lenkittänyt ja hoitanut hyvin mutta minulla on ollut kamala ikävä koirien kanssa puuhaamista. Niinkin paljon että otin lauantaiaamuna varaslähdön ja menin ihan puolikuntoisena ulos elukoiden kanssa ennen kahdeksaa. olen muuten kyllä aamuvirkku mutta jotain rajaa, lähteä nyt tuonne pimeään sompaamaan. Kyllä se sitten kostautuikin muutaman päivän lisäpotemisella.
Tänään aloin vihdoin tuntea itseni terveemmäksi ja otettiin sitten ihan koko setti; aamulla agi-harkat hallivuorolla, iltapäivällä pitkä remmilenkki "kylillä", päälle vielä molempien turkinhoito ja kynsien leikkuut.
Salsa on kyllä nyt niin karvaton ettei tuossa paljon harjaamista enää ole. Imuroida on saanut melkein joka päivä, niin paljon sitä karvaa on pahimmillaan lähtenyt.
Muuten vaikuttaa kovin hyväkuntoiselta ja terveeltä että varmaan ihan normaalista nartun karvanvaihdosta on kyse. Mutta outoa on silti ollut, kuten sanottu minun ensimmäinen narttu. Tykkään kyllä tästä sporttisesta lookista kovasti. Täytyy kai yrittää kuvata jossain vaiheessa. olen siinä touhussa vaan ihan onneton. Eikä ole kunnon kameraakaan että se siitä. Vähän se on sellainen vinttikoira-springerspaniel-bortsumix-tyylinen.

Synttärihumua

Salsan ekoja synttäripäiviä on tänään juhlittu tietenkin syömällä - leivosten (ihmisille) ja herkkuluiden (päivänsankarille ja herra N.lle) voimin. Nacho saa aina juhlapäivinä herkutella caesarilla, Salsan herkempi massu ei sitä näyttäisi kestävän joten tyydyttiin maistelemaan uutta aikuisten ruokaa. Syötän royal caninin size-ruokia koska niillä on pysyneet hyvässä kunnossa. Jos jotain kremppaa tulee voin harkita vaihtoa. Nacho syö dental hygieneä, sille kun kertyy hammaskiveä (jota poistetaan itse raudalla) ja Salsa siirtyy nyt pikku hiljaa medium adultiin.
Pikkuhiljaa aikuistuminen voi siis alkaa.
Pennut on ihania piste. Mutta "oikea" koiraihminen odottaa että koira aikuistuu, tulee järkiinsä ja paljastaa todellisen luonteensa. Että liiat pentumaisuuden karsiutuu pois.
Eläinlajina koira on niin poikasmaisnen, ikuinen lapsi, että pikkupentuvaihetta ei jaksa kauempaa. En minä ainakaan.

Husky-rescue

Olin taas tänään vaipua epätoivon valtaan - hävettää tunnustaa mutta meidän koirat vetää remmissä - ja paljon. Meillä oli vieraita ja käytiin aamupäivä lenkillä raikkaassa syysilmassa. Olisi ollut rentouttavaa ja mukavaa mutta... molemmat vetää kuin hullut alkulenkistä. Kahta kauheampaa se on jos on vieraita ihmisiä mukana lenkillä. Ihan kierroksilla tyypit, ja minä hermona.

Nacho yleensä rauhottuu lenkin loppua kohden mutta Salsa jatkaa hihna piukalla. Pysähdystekniikka ei toimi, Nacho ei tajua siitä mitään ja Salsa osaa kyllä löysätä remmin mutta ampaisee heti kehun tai namin satuaan takaisin "husky-asentoon".
Nykimiset, kieltämiset, namitukset ei toimi, kaikkea on kokeiltu. Nacholla oli hyvät vedonesto valjaat mutta niisskin se veti sen verran että ne hankasi kainaloiden ihon rikki. Myös kuonopantaa on kokeiltu Nacholle, Salsa on siihen mielestäni vielä liian nuori. Laitoin myös SBACK-foorumille tästä koska kaipaan vertaistukea - koirattomilta ihmisiltä ei kertakaikkiaan voi odottaa mitään supporttia tähän aiheeseen. Yksikin heitti että "eikö niitä voi jotenkin kouluttaa?"

Joskus heitän molemmille hyvät valjaat päälle, kytken ne samaan remmiin ja pitkän liinan päähän ja sanon että antaa palaa - kutsun sitä Husky-rescue -tyyliksi.

Mietityttää nykyään enemmänkin tuo hihnavetämisen perimmäinen syy. Että mistä hihnassa vetämisessä on oikein kyse. Jos ymmärätisin oikein hyvin miten koira sen näkee voisin varmaan ratkaista ongelman. Meillähän molemmat kulkee paljonkin vapaana eikä koskaan karkaa tai mene edes kovin kauan. Vai onko se nimenomaan se ongelman ydin, että ne pyrkii pois remmstä kun usein josaain vaiheessa lenkkiä myös vapaus koittaa. Ja miksi jotkut koirat vetää ja toiset ei. Ja miksi minulle ei koskaan osu ne vetämättömät?

Ei postauksia - ei treenejä?

No ei sentään. Salsan kanssa ollaan tokoiltu suht ahkerasti. Jopa nouto alkaa edistymään pikkusen. Meidän oma agi-rata (kaksi hyppyä, ikean putki ja kepit) on ollut suht ahkerassa käytössä.
Nachon kanssa oltiin Sirpa Kärkkäisen ja Tomi Niemen agi-päivässä Navalassa. Saatiin vähän taas uutta potkua ja lähestymiskulmaa koko juttuun. Tavoite että joskus vielä kisataan virallisissa, vaikka kynnys on kyllä edelleen suuri.
Otti muuten luonnon päälle kun Sirpa sanoi että meillä olisi Nachon kanssa johtajuus-ongelma. Ihanko totta, olenko niin sokea etten ole sitä nähnyt. meillä kun on niin selvät säännöt ja kuri kotona. Varmaan kyse on myös siitä että pennun myötä Nacho on jäänyt vähemmälle huomiolle ja treenille ja meidän suhde on heikentynyt. Olen myös aktiivisesti tukenut vanhemman koiran asemaa suhteessa pentuun ja tullut siinä samassa tuupanneeni itseni päistikkaa alas hierarkian portaitako? No, ongelma ei varmaan ole ihan noin yksiselitteinen. Kyse on varmaan paljon tuosta suhteen huononemisesta treenin puutteessa. Yksi teoria on kyllästyminen, me ei olla pitkään aikaan opeteltu mitään uutta Nachon kanssa ja leipäännytty molemmat jauhamaan samoja juttuja.
Molempien kanssa treenatessa ole huomannut minulle ihan uuden aspektin - kun koira jo jotain osaa pitää vaatimustasoa nostaa aika nopeastikin. Liian pitkä saman junnaaminen ja lepsuilu johtaa vain turhautumiseen puolin ja toisin.
Siitä lepuilusta puheen ollen, koirat oli taas pitkän viikonlopun anoppilassa. Kummasti on masunseutu pyöristynyt, Nacho hyppelee sänkyyn jatkuvasti ja Salsa tunkee syliin. Seuraavaa reissua jo pukkaa ja kuka meidän koirat sitten hemmottelee kun kaikki hyvät hoitajat lähtee matkalle mukaan?

ERI-hyvä koira

Käytiin lauantaina Hakunilassa näyttelyssä Salsan kanssa. Salsan luokassa (JUN nartut) oli kaksi muuta koiraa, voittaja Pikkupaimenen U Make me Crazy. ROP-ksi Wildmagpie's Muffin (Step). Nartut olivat paljon paremmin edustettuina, uroksia oli 17 koirasta vain kolme. Myös Salsan veli Rasmus kävi kehässä tuloksena EH1. Myös Anitan Kiira pärjäsi oli hyvin ja oli muutenkin aivan ihana!

Salsan arvostelu, tuomari Veli-Pekka Kumpumäki: Hyvin narttumainen jolla hyvät mittasuhteet, hieman suippo kuono-osa. Silmät voisivat olla tummemmat. Hyvä ylälinja. Etuosa saisi olla voimakkaammin kulmautunut ja eturinta selvempi. Riittävä luusto, hyvä ylälinja. Oikein kiinnittynyt häntä, hyvänlaatuinen karvapeite. Liikkeet kaipaavat lisää ulottuvuutta. Malliltaan hyvä.

Olen tähän tulokseen kovin tyytyväinen. Salsa on kovin tyttömäinen, ja hyvä niin, suippo kuono vaan korostaa tätä feminiinisyyttä. Ylälinja on hyvä, se nyt ainakin tuosta tuli selväksi. Sannille taas suurkiitos mahtavasta esittämisestä, minusta liikkeissä oli näin nuoreksi koiraksi ulottuvuutta ainakin kun koira oli yksin kehässä ja keskittyi.

Sää onneksi suosi, ja mukava oli katsella koiria ja ihmisiä kehän laidalla ilman mitään paineita koiran esittämisestä.

Syksy sataen tulevi

Tassunpesukausi on totisesti alkanut. Viimepäivät on tullut vettä niin että sieltä sun täältä löytyy ihania mutalammikoita joissa tepastella tai vaikka kelliä jos "matten" silmä välttää. Toisaalta kaikki vilja ja heinä on nyt korjattu ja pelloilla voi juosta vapaana mielin määrin.
Myös Nacho sai luvan ulkoilla jonkun verran vapaana. Kahdessa viikossa selkä ja takajalat oli huomattavasti paremmassa kunnossa. ahkera jummppaaminen siis tuotti tulosta. Olen iloinen että mitään rakenteellista vikaa ei näyttäisi olevan ja Nacho voi pikkuhiljaa palata agilityyn.
Siitä motivoituneena varasin meillä halli vuoron Veikkolan agility halliin, jos ei muihin ryhmiin päästä niin ainakin kerta viikossa treenataan itsenäisesti molempia koiria. Muutenkin syksy on niin täyteen bookattu kaikenmaailman menoa ja meinikiä että ihan hirvittää, miten me joka paikkaan keritään ja miten siinä välissä ehtii vielä töitäkin tehdä.
Viikonloppuna on sitten Salsan toinen esiintyminen näyttelykehässä. Ainakin hyvä syy hoitaa tuo takkuturkki kuntoon. Muuten ei paineita, kunhan joku muu esittää...

Tytöt ratsastusleirillä

Otin Salsan mukaan viikonlopun ratsastusleirille ja mukavasti meni. Hevosia kohtaan koira tuntuisi osoittavan lievää kiinnostusta ja asiaankuuluvaa kunnioitusta. Tallin koirat olivat hauskoja leikkikavereita.
Tilalla oli myös lampaita. Ja mitä tekee lammaskoira? Nostaa kauhean metelin tietenkin, en tiedä mitä oikein odotin. Että se hyppää aitaukseen ja hakee lampaat eteeni, keritsee ne ja opettaa ne antamaan tassua. Jännittää jo valmiiksi ensimmäinen paimennuskokeilu.
Harras toiveeni on että saan Salsasta toistekin seuraa tallille, ja lopulta maastolenkeillekin kunhan pikku hiljaa totutellaa hevosiin ja tallin sääntöihin ihan kunnolla. Leirielämä oli varmasti kaikinpuolin terveellistä toimintaa pennulle, ja väsyneinä kotiuduttiin sunnuntai-iltana.
Omat ratsastukset meni aikalailla nappiin, Billnäsin ratsastuskoululla on hyviä hevosia sikäli mikäli minä mitään ymmärrän. Mutta seuraavan kerran varmistan että ryhmät ovat vain aikuisille. Lapset on kivoja ja heidän pitää saada harjoitella. Mutten kestä enää yhtään shettiksellä alaviistosta lähestyvää pientä ponityttöä näkökentässäni enkä ratsastuskentälläni.

Saikkua

Sitähän sieltä tuli. Nacho on treeni-, riehu-, ja hyppykiellossa seuraavat pari viikkoa. Olemme keskustelleet tästä vakavasti mutta herralle käy vain treeni kielto, hyppiminen on niin kivaa ja jostain syystä juuri nyt tekisi mieli riehua ja leikkiä kuin pieni pentu. Ehkä fyssarin käsittely vähän vetreytti.
Niina Sorvari teki todella perusteellista duunia yli puolitoista tuntia, kyseli ja katseli liikkumista, jumppasi ja hieroi ja venytteli.
Syvät lihakset on Nacholla yllättäen kuulemma erittäin hyvässä kunnossa. Koira on muutenkin ihan terästä, ei yhtään grammaa ylimääräistä ja lihakset hyvin kehittyneet pikkukoiraksi. Mutta mutta, sitten löytyi myös niitä jäykkyyksiä. Niska oli hieman jumissa, yllättävän vähän siihen nähden miten paljon Nacho vetää aina lenkin ensimetrit. Alaselkä (vai onko se koiralla takaselkä) oli vähän enemmän jumissa ja kaikkein kipeimmät paikat löytyivät etu ja sisäreisistä. Etenkin vasenta puolta Nacho valitti vaikka olikin käsitellessä tapansa mukaan nätisti ei pannut hanttiin.
Saimme jumppaohjeita, treenikiellon, ja määräyksen tehdä ainoastaan lyhyitä rauhallisia remmilenkkejä. Myös kuonopantaa voisi kokeilla jos vetäminen sillä laantuisi. Kaksi viikkoa on armon aikaa, jos ei koira tällä reseptillä ole jo huomattavasti parempi pitää se viedä kuville. Mitä sitä nyt ei rakkaan nappisilmänsä takia tekisi.
Tosin totuuden nimissä on täytyy myöntää että joskus meitityttää meneekö tämän koiranpito nykyään vähän överiksi. Kulutanko näihin rakkineisiin kohtuuttomasti rahaa (tyyliin kaiken asumis-ruoka-ja yms kulujen yli jäävän)ja aikaa (taas kaiken ajan mitä palkka työltä, unelta ja välttämättömimmältä sosiaalisten suhteiden hoitamiselta jää)? Ja omakin selkä särkee mutta milloin olen viimeksi ehtinyt kiropraktikolle?
Vaikka kuinka näitä asioita pohtisi ja vääntelisi tulee tosi koiraihminen vain yhteen tulokseen: kaikkeni niiden eteen teen, on ne niin rakkaat, ja parempaa harrastusta ei varmasti ole! Tassu ylös jos olette samaa mieltä.

Nenäkoira ja silmäkoira

Ei liene vaikeaa arvata kumpi on kumpi. Nenä-parsonia yritän opettaa välillä käyttämään vähän enemmän silmiään, kuten arvioimaan etäisyyksiä hypätessä ja katsomaan minua kun yritän opettaa jotain uutta. Myös korvien käyttöä harjoitellaan tasaisin väliajoin. Silmä-bortsua on hyvä välillä herätellä nenän käyttöön. Tänään tehtiin metsälenkki, ex-tempore leikkitreffit agi-kentällä, vähän keppitreeniä ja vielä kotona namin etsintää. Sopivasti väsyneenä silmäkoirakin jaksaa keskittyä naminetsintään haistelemalla.
Leikkiseurana oli muuutaman kuukauden nuorempi Myy-bc. Kivasti tulivat toimeen, onneksi. Meidän koirat alkaa olla niin metsittyneitä että toisia koiria tavatessa tulee aluksi helposti vähän huutoa.

Onneksi nyt lomalla oltiin vähän enemmän liikkeellä ihmisten ilmoilla, ja lenkkeiltiin, lukemattomia ihania metsälenkkejä (minä poimin mustikoita tai vadelmia kuin viimesitä päivää ja koirat suhaa ees taas, toinen nenä maassa, toinen mahtavilla loikilla mättäältä toiselle), uimista (eli Salsa ui ja Nacho ruoppaa rantaa, pihätöitä (arvatkaa vaan onko meidän piha täynnä kuoppia) ja muita kesäisiä puuhia, muttei yhtään treeniä (mitä nyt isäntä treenaa maratonille).

Sain vihdoin aikaiseksi varata Nacholle fysioterapian huomiseksi, ja odotan sitä todella. N on välillä niin jumissa, köpöttää kuin vanha koira eikä koskaan ravaa muutamaa askelta enempää, lisäksi sillä nivelet naksuu.Pehmeällä alustalla kovasti mielellään nukkuu, nytkin köllöttää tuossa keittiönsohvalla vieressä. Se on ainut sohva mihin Nacho saa mennä. Salsa ei nouse huonekaluille. Mitä nyt aamuisin etutassuillaan sänkyyn, enkä minä henno sitä aina komentaa poiskaan, joskus me halitaan vähän aikaa salaa jos isäntä nukkuu sikeästi. Onneksi ovat molemmat hali-ja pusukoiria.

Vaikeat koirat

Oltiin sitten Naden kanssa tänään pitkästä aikaa agiliitämässä. Taukoa tuli kun ensin oli tassu kipeä ja sitten N oli evakossa Salsan juoksun takia.
No, kuten arvata saattaa koira kävi vähän ylikierroksilla - ja väsyi nopeasti. Parhaimmillaan tuli ihan tosi hyviä ja nopeita radanpätkiä ja sitten keskittyminen taas herpaantui täysin tuloksena käsittämätöntä haahuilua radan reunoilla. Mikä neuvoksi? Päästäänkö me koskaan yksiinkään virallisiin kisoihin?
Treenien jälkeen harjottelin siivekkeiden kiertoa ja kontakteja Salsan kanssa. Ja muutamaa toko-liikettä joista ei kyllä tullut mitään. Kenttä on niin täynnä hajuja ja nameja ettei Salsakaan keskittynyt yhtään sen paremmin. Sillä sen onneksi voi pistää vielä pentumaisuuden piikkiin.
Kun olin tekemässä lähtöä juttelin meidän treenien vetäjän kanssa. Joka on muuten oikein tosi mukava ja kannustava. Hän tuli maininneeksi sivulauseessa että olen hankkinut kaksi aika vaikean rotuista koiraa.
En olekaan tullut koskaan tuota ajatelleeksi tuolta kantilta. Olisi kai niitä helpompiakin. Entäs kun nämä sopivat meikäläisen tempperamentille justiinsa ja miellyttävät silmää. Eikä ne mitään vaikeita ole, joskus vähän haastavia korkeintaan, enimmäkseen vaan ihan tosi ihania ja murusia. Mutta ei kai näitä sitten helpoiksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan. Ei ollut helppous kriteerinä kun rotuja ja pentuja valitsin. Eipä taida olla helppous kriteerinä missään muussakaan tekemisessäni nytkun tarkemmin ajattelen. Vaikea tapaus!

Kaikki paitsi ratsastus on turhaa.

Näin ei tietenkään saisi kirjoittaa koirablogiin mutta viime päivät olen oyhittänyt täysin ratsastukselle. Olen tasoltani ihan mölli ja pitänyt viimeiset 8 kk taukoa, olis elkä kipeä ja piti hoitaa pentua ja kauhea pakkanen ja seli seli...
Lupauduin kuitenkin kavereiden kanssa viikonloppuleirille elokuussa enkä kehtaa mennä jos en kohta enää edes erota ravia laukasta.
Eli ihan alusta aloitettiin taas. En ole arka mutta hiukan huono keskittymään ja tuntuu että en osaa yhtään mitään. Heppa ei käänny nätisti vaan punkee, minä roikun satulassa ihan vinossa, kennykset menee väärin ja laukannostot ajamalla. Ratsastus on vaativa on ihana mutta vaativa laji joka ei kestä pitkiä taukoja... Ei mitään pyörällä ajoa.
Tavoitteita minulla ei sinänsä ole, unelmana tosin joskus osata tarpeeksi hyvin että joku vuokraisi minulle hyvän heppansa vaikka pariksi viikoksi, olisi lomaa ja voisi maastoilla ja kehittää suhdetta hevoseen.
Olen siis laimin lyönyt koiratreenejä itselleni antamani luvan kanssa. Salsa on tosin aloittanut kunnon kohotus-kuurin; lenkin pituutta on lisätty ja myös lyhyehköt juoksutreenit on aloitettu. Isäntä on tyytyväinen kun on lenkkikaveri, minusta ei siihen hommaan kerta kaikkiaan ole. Nacho on lomaillut kolmisen viikkoa Etelässä mutta tänään saadaan poitsu kotiin - ikävä on ollut kova, kaikilla kolmella.

Kesä ja...

kärpäset, ja mopot. Meidänkin tiellä mennä päristää useampi mopotyttö ja poika.
Olen huomannut että Salsa on alkanut reagoimaan niihin vähän liikaa ja haluaa lähteä perään. Päätin tänään tehdä asialle jotain, paras hoito moneen vaivaan on siedätys.
Koira autoon ja Veikkolan keskustaan. Siellä pärrää kymmenittäin mopoikäisiä, jotka jo sinällään saattaavat olla maalaiskoiralle kauhistus.
Ihan kivasti meni, Salsa ei järjestänyt mitään kohtausta. Pari kertaa moposiedätystä riittänee. Autoja ei onneksi, kopkop, meillä koskaan ole jahdattu. Olin tietenkin kamalan varuillani sen kanssa kun kasvattaja varoitteli. Ei tosin Ricky-vainaakaan koskaan ollut autoista kiinnostunut. Jesse, cairnterrieri, lähti autojen perään kuin ohjus vielä kaksitoista vuotiaanakin. Jesse olikin väähn kovempi luu, juoksi se kerran hirvenkin kiinni ja haukkui ja murisi ison hirvilehmän jaloissa. Se ei pelännyt mitään. Paitsi käärittyjä sanomalehtiä ja raketteja.
Ollaan vieläkin kahdestaan neiti Sapelin kanssa ja rauhallista on ollut. Salsa on niin aikuistunut lyhyessä ajassa että välillä mietin onko se sama riiviöpentu joka meille tuli puoli vuotta sitten. Vain onko Anita käynyt vaihtamassa sen joskus meidän työpäivän aikana tähän rauhalliseen ja harkitsevaan, vähän hitaaseen koiraan.
Toivottavasti tämä on tilapäistä ja juoksusta ja Nachon ikävästä johtuvaa. Otan mieluusti vähän pentumaisuutta takaisin tuohon tyttöön. Välillä en meinaa uskoa että Salsa täytti vasta 8kk juhannuksena. Ricky oli, jos oikein muistan, vielä kaksivuotiaanakin ihan riiviö.
Tänään meni tokoliikkeiden treenauskin sitten paremmin. Otettiin vaan juttuja mitä jo melkein osataan ja huomasin että liikkeestä maahanmenokin menee jo ihan kivasti.
Vaikka nyt minä sen tietenkin pilasin. Jos koirajutuissa sanoo että nyt se sen osaa hyvin niin seuraavalla kerralla se ei sitä varmasti tee. Mutta ei se haittaa, ihana se on silti.

Lisää tyttömäisyyksiä

Tytöt yksin kotona jonkin aikaa, pojat ties missä maailmalla.
Tänään ajattelin siis hyödyntää maanantai-illan tehokkaasti ja treenata Salsaa sekä setviä sen takkuisen turkin. Kuinkas sitten kävikään?
Juoksu on pehmentänyt Salsan pään aivan totaalisesti, joka käskystä tarjoaa vain maahanmenoa vaikken ole maahan-käskyä sanonut sitten viime tiistai toko-treenien jossa huomasin tämän kivan tendenssin alkaneen. Jos otan naksun esiin Salsan korkeintaa yrittää maistella sitä varovasti ja katsoo sitten anovasti - naksauta jo ja annan sitten se karkki. Olin ajatellut harjoitella noutoa, liike jota pelkään kuin ruttoa, ja eteenmenoa, sekä vähän yhtä hömppä-temppua jota treenaan molemmilla koirilla jotta tekisivät sen yhtä aikaa - kerron siitä vasta jos se onnistuu. No, puolisen tuntia lyötyäni päätäni seinään ja jotta en heittäisi koiraa seinään, nappasin pyörän ja painuimmen myllylammelle uimaan. Salsa tosin vain kastautui ja minä en käynyt vedessä ollenkaan mutta reipas lenkki tuli tehtyä. Olen sitä mieltä että ison paljon liikuntaa tarvitsevan koiran kannattaa osata juosta pyörän vieressä, joskus ei vaan jaksa tehdä pitkää lenkkiä kävellen, minä en koskaan tee juosten ja isäntä saattaa olla toisenkin kerran reissussa.
Väsytettyäni koiran ja itseni kokeilin taas em. liikkeiden harjoittelua. Yhtä huonolla menestyksellä, tuloksena samaa makoilua ja tyhjää tuijotusta + yhdet riekaleiset ihmishermot. No, sitten oli vielä se turkin selvitys, eihän se märkänä onnistu kuin ihan selkä puolelta joten housut ja mahanaluset yms jää toiseen kertaa.
siinä kun koiraa makuutin huomasin että nisät ovat selvästi kohollaan ja hieman arat - valeraskautta vai normaalia juoksua? Välillä tuntuu että Salsalla olisi pentukin, yhtä tiettyä lelua se kantelee ja vinkuu, mutta sitten se taas unohtuu joten ainakin melko lievä tapaus toistaiseksi jos sitä on.
Mutta ei siis mennyt tämä ilta ihan niinkuin Strömsössä. Tärkeintä kuitenkin että koira on nyt sekä henkisesti että fyysisesti väsytetty, ja niin taitaa olla omistajakin.

Salsa pääosassa

Pakko laittaa tännekin muutama kuva meidän kaunottaresta. Kuvat hauskasti meidänkin hääkuvat ottaneen Hanna Sepän käsialaa.


BIS-kehä, vieressä BIS pentu australiankelpie Evallens Black & Tan Great Joy



Salsa Sannin kauniisti esittämänä



Salsa on muutenkin meillä nyt pääosassa, ensimmäinen juoksu alkoi keskiviikkona. Nachon muuttuneesta käytöksestä me se huomattiin, en tiedä oltaisko muuten huomattu vieläkään ennen tätä aamua kun siivosiin muutama verisen läikän eteisen lattialta. Vähän jännittää kun tämä on minun ensimmäinen narttukoira ja ensimmäinen juoksu. Vielä mennyt ihan hyvin kun ollaan erotettu koirat sisällä ja erikseen lenkitetty. Kotiin ei olla yksin uskallettu jättää vaikka eri huoneissa ovatkin.
Mies osti juoksuhousutkin Salsalle mutta ihan väärän malliset, pöyheän hännän tunkeminen pienen reiän läpi on aivan liian hidasta ja epämielyttävää koiralle. Täytyy tutkia muita malleja.
Nacho on kiinnostunut muttei vielä hysteerinen, ja sitä haluammekin välttää. Herra N siis lähti Hankoon lomailemaan eilen. Ihan kotirauhan ja omien sekä koiran hermojen säästämiseksi näin on varmaan parempi. Seuraaviin juoksuihin mennessä kokeillaan varmaan jo sitä ehkäisykapselia Nacholle. Josko se sitten voisi olla kotona, vaikka ehkä silti eri huoneissa yksinollessa. Täytyy kokeilla ja opetella tämäkin asia.

Salsaan juoksu on vaikuttanut sen verran että on vähän vaisu ja silityksen kipeä, mutta sekun on sellainen sylivauva muutenkin en olisi siitä erikseen huomannut juoksun alkua. Hämillään on tietenkin ettei nachon kanssa pääse leikkimään mutta jos Nacho yrittää nousta selkään on Salsa vielä hyvin kääntynyt pois ja töninyt innokasta kosijaa pois. On ne hormoonit jännä asia.
Seuraava yhdistelmä voisi olla sitten useampi narttu, vaikka osaa nekin tapella, se on nähty.
Edellisen koirayhdistelmän jälkeen vannoin etten enää ota kahta urosta samaan aikaan, sen verran usein ne yhteen ottivat vaikka muuten kultaisia olivatkin. Tippa nousee linssiin vieläkin kun poikia ajattelee, miten voikin olla välillä ikävä, rauha Jessen ja Rickyn muistolle.

Meillä asustaa ihan paras pentu!

Tehtiin äsken reipas 45 min lenkki Salsan kanssa, kummasti saa puhtia koneen ääreen istumiseen kun vähän ulkoilee. Nacho lepuuttaa kipeää tassuaan ja heittää vaan pakolliset piip-lenkit. Käveltiin ihan rauhassa metsätietä kun yhdeltä pihalta syöksyi kohti sekarotuinen pystykorva karvat pystyssä. Sain napattua koirassa roikkuvasta narusta ja pidettyä sitä sen verran että perässä rynnännyt isäntä ehti hätiin. Salsa käytös oli esimerkillistä, se säilyi ihmeen rauhallisena tai sitten se ei säikähdykseltään osannut reagoida. Harmittaa vaan että pitääkö nyt sitäkin tienpätkää ruveta karttaamaan...
Viime aikoina ollaan treenailtu ja lenkkeilty suht aktiivisesti, mökilläkin oltiin ja se oli koirien mielestä ihan ykkösmesta. Salsan uimataidot on testattu, ei valittamista, mielellään menee veteen. Pitääkö meidänkin nyt alkaa sitä Vepeä kun se on niin muodissa. Ai niin, emännänkin uimataidoit siinä varmaa testataan, eipä ole mulla kehumista.
Me kotijoukot jo tietenkin tiedettiin että Salsa on tosi nätti ja kaikinpuolin ihana mutta nyt se on todistettu kaikenkansan nähden. Briskness Kätevä Emäntä sunnuntaina 12.6.2011 SBCAK-erkkarissa paras bc-pentu. Täytyy luntata -1 KP PN-pentu ROP-pentu BIS2-pentu. Olin taas näyttelyhommissa kuin lumiukko, totaalisen ulkona. Kokoajan sai kysellä että mitä nyt tapahtuu ja kuka on kehässä. Onneksi meillä oli apuna Sanni, joka esitti Salsaa loistavasti. Saatetaan tarvita Sannin palveluksia toisenkin kerran. Pääsin siis helpolla, mitä nyt väähn kehän laidalla hikoilin, asteita ainakin se +30. Kaikinpuolin onnistunut päivä! Nyt vaan ruusukeseinää rakentamaan ja pokaalivitriiniä kokoamaan...
Totuuden nimissä täytyy myöntää ettei minusta taida saada näyttelyihmistä millään. Mutta ihailen kyllä tuomarin väsymätöntä työskentelyä, koko päivä paahtavassa helteessä, kymmenniä koiria ja kaikki ihania, laita nyt niitä siinä järjestykseen. Tykkäsin kyllä kovasti tästä tuomarista, kiinnitti kovasti kuulemma huomiota koiran liikkeisiin ja rakenteeseen jotka ovat hirmu tärkeitä asioista. Karvoista viis, sitä mieltä minä olen.
Salsan arvostelu, oma vapaa suomennos:
8 kk, mustavalkoinen, täysikokoinen narttu.
Naisellinen koira, hyvä suu, silmät ja korvat. Erinomainen pää ja hartiat.Takakulmaus hyvä, pää on hyvä, tasapainoinen profiili.
Erinomainen liikkeessä. Täydellinen käynti ja ylälinja hyvässä tasossa (level topline). Ei parhaassa mahdollisessa turkissa mutta kovassa kunnossa. Hyvin esitetty.

Nyt on odotukset korkealla seuraavan kehään. Taidan jänistää. Onneksi on Anita ja Sanni!

Ettei vaan mentäis ylikuntoon!

Nimittäin niin kovasti on treenattu tämä viikko. Viime sunnuntaina hyppykurssi, keskiviikkona agility molemmilla, torstaina Salsan ekat Toko-treenit ja Naden agi. Ja tänään sokerina pohjalla Anitan järjestämä jälkipäivä.
Aloitetaan tuoreimmasta. Ei muuten ihan heti unohdu nämä ekat jälkitreenit. Jäljestäminen sujui hyvin, Nachokin pääsi tekemään pienen pätkän ja hoiti namietsinnän monen vuoden kokemuksella mallikkaasti. Myös Salsa keskittyi kiitettävästi nenän käyttöön, olin aika yllättynyt. antoisien teoriaosuuksien ja kahden jäljen uuvuttamina olimme siirtymässä grillipaikalle. Vaan eipä lähdettykään, isäntä oli tiputtanut avaimet maastoon. Päästin muutaman aika ruman sanan. Onneksi Anita ja Sanna tulivat hätiin, mukana kokenut esineenetsijä Ossi. Oltiin etsitty jo tovi, kaikki jäljen pätkät, ja ympäristöt. Anita ja minä oltiin siirtymässä suunnitelma-B:hen, koirat autoon, makkaraa syömään ja minä soittamaan äitiä, ketäpäs muuta, hätiin. Sanna uskoi kuitenkin koiraansa, joka teki keskittyneesti töitä useamman kymmenen minuuttia - JA SE LÖYSI NE. Mahtavaa. Tuli vähän uutta motivaatiota tämän tyyppisiin harkkoihin. Ossi on nyt virallisesti meidän idoli ja sankari.
Sitten saatiin vihdoin vähän murua rinnan alle ja uutta puhtia vielä esineruutuun. Pentu oli jo sen verran väsynyt ettei siitä oikein jaksanut innostua. Mutta saatiin hyviä vinkkejä omatoimiseen treenaamiseen.
Nyt on saunanlämpiämistä odotellessa mukavan raukea olo, koirat makaa keittiön lattialla reporankkoina.
Viime sunnuntain Ulla Kaukosen hyppykurssista saatiin taas uutta puhtia Nachon agitreeneihin ja vinkkejä hyppyongelmiin. N ponnistaa liian kaukaa ja korkealle, ja on lisäksi hieman jäykkä ja olen pidemmän aikaa jo miettinyt sen viemistä fyssarille. Kotiläksyistä tärkeimpänä istumisen opetteleminen uudestaan. Koira pitäisi saada istumaan sievästi takajalat allaan jotta se oppisi käyttämään takapäätään ja ponnistamaan oikein. Torstain agi-treeneissä keksi tauolla hyvän tavan harjoitella tätä - istutin koiraa vanhoista ratatukeista tehdyn matalan aidan päällä. Rakennelma on juuri niin kapea että N joutuu keskittymään siinä istumiseen. Samalla sain vähennettyä radan reunalla räksyttämistä.
Torstaisista Toko-treeneistä vielä muutama sana. Salsa keskittyi kivasti, varsinkin seuraaminen meni hyvin vaikka me ei sitä olla varsinaiseti ollakkaan käskysanan kanssa vielä harjoiteltu. Luoksepäästävyys meni vähän pelleilyksi, S rakastaa kaikkia ihmisiä varauksetta ja hyppää suoraan syliin. Lopuksi otettiin pysähtymistä johon kouluttaja toi ihan minulle uuden tekniikan, mulla on ollut seisomisessa kaikkien koirieni kanssa ongelmia, ja taidan nyt tietää miksi - pysähtyminen ja seisomaan nouseminen on kaksi eri asiaa, opetetaan eri tavalla ja eri käskyille. Ja taas sai tuntea itsensä fiksuksi.
Ainakin koiratreeneissä saa näitä jatkuvia oppimisen kokemuksia ja ahaa-elämyksiä kun muuten on niin täysin oppinut ja aina toimii loogisesti ja fiksusti. Huhhuijaa, kylläpäs väsyttää, nyt saunanlauteille pesemään pois jälkimetsän ihana sateenraikas tuoksu.

Pihatöitä ja muisteloita

Sollidenin pihatyöt on täydessä vauhdissa, on kaivettu kuoppia, ruopattu ojaa, levitelty keppejä ympäriinsä, lannoitettu nurmikkoa...

Ei mitään olla tehty, vähän vaan ojaa syvennettiin...

Laitettiin tämän tilan viljelykset kuntoon, tupa ja perunamaa olla pitää.

Kevät on tullut keikkuen, ja aika mennyt nopeasti pentua kasvattaessa, siinä meillä kolmella on ollut täysi työ.


On ollut hauskaa...


...mutta välillä täytyy rentoutua.

Ja hyvin on kasvanut:


Salsa helmikuussa


Salsa pääsiäisenä huhtikuun lopussa 2011

Väsynyttä porukkaa

Tavallinen arki-tiistai aamu kello 9.30 ja 3/4 perheestä nukkuu. Aika harvinaista.
Me kaksijalkaiset ollaan ihan järkyssä räkätaudissa ja koirat ilmeisesti muuten vaan väsyjä vielä viikonlopun koitoksista. Järjestimme lauantaina kotona juhlat, kymmenkunta vierasta ja syömistä ja juomista aamuyöhön. Siinä riitti rapsuttajia ja leikittäjiä. Salsa rakastaa ihmisiä eikä ole ketään vielä pelännyt, kaikki pusutetaan ja mielellään halitaankin läpi. Erityisen mieluisia olivat sunnuntaina saapuneet lapsivieraat Salsalle. Voi sitä hännän huiskutuksen ja pusuttelun määrää. Nacho sietää jo pieniäkin lapsia mutta välttelee jos mahdollisuus on. Mitenkään agressiivinen sekään ei onneksi koskaan ole ollut, vain epävarma noiden mini-ihmisten arvaamattomasta käytöksestä.
Koirat saivat siis olla koko viikonlopun pihalla, sää suosi ja talo oli täynnä ihania ystäviä ja perhettä. Kaikki olisi ollut liiankin täydellistä ilman tätä kirottua flunssaa.
Viimeviikon treenit hoidettiin kunnialla minun toimesta, mies sairastui ensin.
Nacho aloitti uudessa agility ryhmässä ja eka kerta oli vähän hermostunut. Mukava kuitenkin huomata että koira osaa esteet ja omat taitoni ymmärtää koiraani ja sen tarpeita paranevat. Herra N on hieman herkkä mutta kuitenkin sielunelämältään terrieri joten tasapainottelu kurin ja kannustuksen välillä on joskus haastavaa.
Ohjasin Salsaa agi-treeneissä ja jouduin mielenkiintoiseen keskusteluun suursnautserin ohjaajan kanssa. Mielenkiintoiseen suurissa sitaateissa. Olenkin aistinut että koiraväen parissa on kaikenlaisia ennakkoluuloja ja odotuksia bortsuja kohtaan. Ihmiset kyselevät miksi olen ottanut BCn tai kertovat mitä kaikkia ongelmia voi bortsun kanssa tulla. Hohhoijaa. Annetaan koirien olla koiria, ei ladata niihin omia frustraatiotamme, täyttymättömiä toiveitamme ja epärealistisia odotuksiamme. Ja ollaan koiraihmiset ystävällisiä ja lojaaleja toisiamme kohtaan. Minä olen niin monta kertaa vetäytynyt jostain koiraharrastusporukasta kateellisuuden kyräilyn ja muun huonohenkisyyden vuoksi. Olen siihenkin kovin kovin väsynyt.

Treeniätreeniä

Vihdoin viime viikolla päästiin takaisin treenaamisen makuun, palasimme lomalta, koirat ja ihmiset rentoutuneina. Meillä meni reissu hyvin ja koirat olivat käyttäytyneet siedettävästi hoitopaikassa. Heti tiistaina oli Salsan pentukurssi. Tultiin kauhealla metelillä paikalle, Salsan ääni oli madaltunut kahdessa viikossa ja sen haukku kuullostaa jo aivan ison koiran haukulta. Varokaa vaan rosvot meidän pihalle tulemasta. Onneksi S rauhoittui pian ja keskittyi mukavasti koko tunnin ajan. otetaan edelleen jatkuvasti taukoa ja leikitään että treeni pysyisi hauskana.
Lopussa tosin sattui harmittava juttu. F oli jo tullut paikalle, Salsan oli irti ja leikittiin vetoleikkiä kun muut vielä treenasivat luoksetuloa sivummalla. Yhtäkkiä S pikaisee pienemmän bortsupennun perään kuin raketti. Ei käynyt kuinkaan, Salsa vain luulin juoksemisen kivaksi leikiksi ja halusi mukaan.
Keskiviikkona sitten heti perään agitreeneihin Nummelaan. Salsa aloitti agiuransa vahvasti, heti putkeen, joku ystävällinen oli jättänyt nameja sinne. Kentälle oli tullut uudet mielenkiintoiset kujakepit joita päästään vähän myöhemmin testaamaan. Lisäksi tehtiin, tai tekivät, isäntä ohjaa, pöytää, aitoja ilman rimoja ja aidan siivekkeen takaakiertoa. Salsan alkeisryhmässä oli kaksi syötävän söpöä russelia ja iso musta seropi veteraani joka vähän pelotti S:ää mutta oli onneksi erittäin ystävällismieleinen. ryhmään liittyi myös suursnautseripentu, uros ja aika iso. Vaikuttavia otuksia...
Nachon treeneissä palauteltiin ensin mieleen keinua, alkuun meni hyvin mutta sitten kun en ollut tarkkana hyppäsi mokoma kesken alas. Sitä täytyy siis treenata että koira muistaa miten keinu "kaadetaan" itse. Sitten tehtiin lyhyttä radanpätkää jossa ohjaaja keskeltä hyppyyttää koiraa. Ohjasin hitaasti ja epätarkasti ja Nacho vähän turhautui. Haukkuminen saadaan varmaan pois sillä että olen itse tarpeeksi nopea niin koira ei ehdi haukkumaan. Itsenäisesti tehtiin myös, puomikontaktia ja vähän keppejä. Nekin pitäisi saada hauskemmiksi että koira keskittyisi paremmin, kun se ne kyllä periaatteessa osaa muttei jaksa aina tehdä huolella.
Pääsiästä vietettiin sukuloiden Padasjoen suunnalla. Ihanat ilmat ja mahtavat lenkkimaastot, elukat juoksivat sydämensä kyllyydestä metsässä. Mikään ei tee emäntää iloisemmaksi kun tyytyväisenä vapaana kirmaavat koirat.

Lomailua

Herra Nacho Napeli-Nappisilmä ja Neiti Salsa Sapelihammas (no ei enää niin paljon kun kaikki hampaat on nyt vaihtuneet) lähtivät eilen etelän lomalle, Suomen Teneriffalle Hankoon. Nyt pidetään peukkuja että hoitavat homman kunnialla kotiin, koirat nimittäin, että hoitajat ottaa ne uudemmankin kerran. Nacho on tietenkin kokenut kyläilijä mutta Salsa on enimmäkseen ollut vaan kotona maaseudulla. Hanko on sentään taajama ja majapaikka on kerrostalossa. No, pitkiä lenkkejä on ainakin tiedossa ja seuraa, sekä ihmis että kissa, riittämiin.
Huomenna myös kaksijalkaiset suuntaavat eteläisemille leveysasteille, vihdoinkin.

Miten koiranpentu väsytetään?

Tunnen aina huonoa omaatuntoa jos muutamaan päivään en ole tarjonnut koirille tarpeeksi virikkeitä, pitkiä lenkkejä JA puuhastelua/treeniä/leikkiä. Olen viimeiset kaksi viikkoa potenut vuosituhanen pahinta flunssaa, monta päivää on mennyt ihan punkan pohjalla. Isäntä on tietenkin hoitanut koirat, ja mallikkaasti hoitaakin mutta mieli on paha kun en ole itse jaksanut mitään niiden kanssa tehdä.
Mikään ei ole sen parempi kun pitkän lenkin tai tehokkaan treenin jälkeen reporankkana jaloissa makaava koira.
Pentu on suht helppo vielä väsyttää. Tehtiin ensin Salsan kanssa kevyttä aivojumppaa ja sivulle sekä eteentulo treeniä. Sitten ruoka ja ulos metsälenkille, hihnassa, kun en ihan tällä hetkellä luota neidin luoksetuloon. Lähimetikössä vielä hanki kantaa ja oli paljon kiinnostavia pupun jälkiä, ja papanoita, nam! Sitten vielä pihahommia ja Nachon kanssa leikkimistä. Salsa on jo huomattavasti nopeampi mutta väsyy muutaman spurtin jälkeen. On hauska huomata että koirat vaihtelevat "jahtaajan" ja "jahdattavan" rooleja, eikä kumpikaan ole pahasti alakynnessä. Nacho pitää kyllä kovaa meteliä, naapurit saattaa ajatella että se kiduttaa Salsaa, tai Salsa sitä. Mutta sellasia ne terrierit nyt vaan on. Agility treeneissäkin saan välillä kummastuneita katseita ns. rauhallisten rotujen omistajilta kun Nacho huutaa kun syötävä lelua "tappaessaan". Yritä siinä sitten selittää että se on terrieri, se syttyy tähän juttuun ja se on sen mielestä kivaa.
Takaisin asiaan, koko iltapäivän puuhasteltuamme - mission accomplished. Väsynyt koiranpentu on paras, ja onnellisin, koiranpentu.

Koira on koira, onneksi

First things first, koko viikko ilman sisäpissiä, jee, kyllä me vielä opitaan.
Kirjotan tätä iPadilla, pienet kielioppipuutteet siis sallittakoon.
Niin, ne pienet koiramaisuudet. Ne tekevät meidän päivistä mielenkiintoisia. On ne vaan välillä niin terrieriä ja collieta. Rodunomaiset erot nyt tietää kaikki, omistajan näkökulmasta kiinnostavampaa on katsoa meidän 'pikku apinoita'. (Kutsutaan koiria ryhmänimellä Aporna, kun ei voi sanoa pojat tai työtöt ja koirat kuullostaa niin tylsältä. Plussana naapureiden kumastuttaminen kun isäntä kiekuu apinoita sisälle.)
Meidän on pitänyt totutella koiraan joka juo, no lähinnä vettä. Mutta kyllä sille olutkin maistuisi, ja viinikin menettelee. Vesikuppi on aina tyhjä, Nacho käy suihkun jälkeen kuolemassa lattian pitääkseen nestetasapainonsa. Salsa tyhjentää vesikupit, juu niitä on useampi, alta aikayksikön.
Katsojilla ei ole aluskarvaa, niinpä se palelee. Nacho myös saunoo kun tilaisuus tarjotuu. Salsalle tulee heti kuuma. Sylissä viihtyvät kuitenkin molemmat.Salsa on tavattoman mustasukkainen syliajastaan, bortsumaisella tavalla näykkiikin Nachoa jos se tulee lähelle. Tosin lentä silloin myös sylistä kuin leppäkeihäs. Toivon koiran pian ymmärtävän yskän ja tottuvan osaansa arvoasteikon alimpana.
Ostin ne tässäkin foorumissa mainostamani hienot tyynyt koirille. Kuinkas sitten kävikään. Nacho nukkuu vahan haisevan päiväpeiton päällä joka pitää joka ilta huolellisessti kymmenen maissa pedata. Salsa nukkuu Nachon vanhalla pedillä joka on sille jo aivan liian pieni. Mitä minä oikein kuvittelin, hyvä kun en ostanut eläinkaupasta törkeän kalliita koiranpatjoja. Jotkut niistä maksavat satoja euroja! Ei sovi meidän tyyliin jotka itsekin nukutaan patjalla joka on 70-luvulta.
Jotain hyvää niissä tyynyissä silti oli. Nacho potee joka keväistä lemmentuskaa. Sopivan kumppanin puutteessa hän purkaa tukahdutettuja tunteitaan pitkulaiseen lattiatyynyyn joka tuli niiden neliskanttisten kylkiäisenä. Minä ja mies huvittuneena ja Salsa hämmentyneenä emme voi kuin seurata vierestä ja toivoa että pian helpottaa.
Oitmäessä odotellaan lumien sulamista, että päästään myöhimään mullassa ja tekemään metsäretkiä. Viime viikonloppuna oli tosin ihana maaliskuun aurinko ja kantohanget, kaikki nautitiin lenkeistä lähipelloilla, vapaana tietty. Ohiajavia autoja vain vähän vilkuillaan, vielä ei ole lähtenyt pentu niitä jahtaamaan. Ehkä vanhemman koiran esimerkki auttaa.
Sununtain lenkillä tuli taas todistettua bortsun uskomaton näkö ja huomiokyky. Salsa hoksasi meistä ensimmäisenä etelästä palaavan pienen joutsenparven. Nacho menee enmmän nenä maassa, myös agility treeneissä. Toisaalta, sitten kun se syttyy on inteesiteettikin korkea. Seuraavaksi pitää kai alkaa miettiä miten se bortsu sytytetään, alkeiskurssin alkaa huhtikuussa. Jaiks...

Koulussa ja treeneissä

Salsan pentukurssin kaksi ensimmäistä kertaa on nyt takana. Kun viimeksi oltiin samassa hallissa minulla oli paljon vähemmän paineita. Nyt olen yhtä koiraa kokeneempi, täsmälleen samalla kurssilla kuin neljä vuotta sitten, tämä me jo osataan.
Ja bortsuhan on niin helppo ja maailman viisain koira ja vaikka mitä.
Ensimmäinen kerta oli aika pohjanoteeraus. Kumpikaan meistä ei oikein saanut Salsaa rentoutumaan ja motivoitumaan. Tuli se tuttu tunne jote niin monissa koiratreeneissä olen tuntenut, palava halu selittää kaikille että "kotona se jo osasi tämän". Myös yksi toinen tunne oli pinnalla, siihen liittyy koirannahkarukkaset muttei siitä sen enempää, se menee aina nopeasti ohi.
Toinen kerta meni jo paremmin. Miehen itseluottamus otti sen verran kolhuja että minä ohjasin koko tunnin. Salsa oli rennompi, hermostui vain hössäävistä lapinkoirista, joita kouluttajankin koirat ovat. Luoksetuloharjoitus jossa kaikki ohjaajat ovat koirineen ringissä ja vuorotellen jouksevat kehän ulkopuolella kutsuen koiriaan oli aika haastava. Sain pidellä omaani kaksin käsin ettei olisi lähtenyt muiden perään. Paimenkoirahan se on.
Nachollakin oli motivaatio vähän kateissa agitreeneissä.Monen treenin ajan suoritus huononi, minä hermostuin ja koira hermostui vielä enmmän. Treenit meni kentän ympäri haahuiluun, nuuskimiseen ja minä huudan vieressä pää punaisena. Kunnes tajusin ostaa uuden hasukan motivointipatukan, vinkuvan tietysti. Treenien vetäjä Heli keksi että palkkaisin koiran aina joka esteen jälkeen riehakkaalla leikillä. Sitten palkkion välejä pikkuhiljaa pidennettiin ja taas kulki treeni. Hyppytekniikkaa meidän pitää viel hioa. Nacho loikkii vieläkin kuin mikäkin aropupu, ponnistaa aivan liian kaukaa ja missaa esteen turhan usein. Hyppyihin kuluu myös paljon aikaa.
Mutta kuten aina, välillä otetaan takapakkia ja taas löydetään uusia uria ja uutta potkua treenaamiseen.

Paras ystävä

On se taas todistettu, koira on ihmisen paras ystävä. Vaikka olisi kuinka paska päivä, pomo haukkuu ja työkaverit potkii päähän niin kun tulee (tai siis tulin) kotiin karvanaamojen luo kaikki tuntuu helpomalta. Huomaa taas hymyilevänsä.

Tänään keksitään jotain puuhaa sisätiloissa, vain Salsa viihtyy pihalla näillä pakkasilla (-24). Sitä ei kylmä haittaa mikä siinäkin mielessä hyvä että sisälläkään ei ole mitkään trooppiset olosuhteet. Syliin se kömpii heti kun istuu lattialle. Nacho änkee myös kylkeen kiinni, sitä paleltaa.

Olisi vaikka mitä päivitettävää Oitmäen kuulumisista, mutta nyt ei jaksa.

Salsa etsii paikkaansa arvojärjestyksessä

Tärkeitä virstanpylväitä Salsan elämässä tällä viikolla. Pentu sai ensimmäiset rokotukset ja kävi siis ensimmäistä kertaa eläinlääkärillä. Säkäkorkeudessa Salsa meni Nachon ohi myös tällä viikolla, aina välillä olen niitä vertaillut ja nyt se on ryökäle kasvanut sen verran. Nachon säkä on n. 36 cm. Valtasuhteet koirien kesken ovat joka päivä testissä, ensi vaikutti siltä että nacho päästää pennun ihan niskan päälle, Salsan sai ratsastaa, vallata Nachon pesän ja repiä sitä partakarvoista tuntikausia. Mutta nyt pentu on vissin kasvanut sen verran että se pitää alkaa ottaa vakavasti tuumaa Nacho. Parhaillaan tätä kirjottaessa on menossa seuraavanlainen titaanien taisto; ostin kaupasta puruluita, ei siis oikeita luita vaan niitä valkoisia nahkasta tentyjä, ja annoin molemmille omansa. Nacho syö luuta hetken, lopettaa itten ja alkaa tuijottaa Salsaa, sitten se nousee murisee hieman ja menee ottamaan pennun luun. Ja hetken päästä sama uudestaan.
Sisäsiisteyden kanssa meillä on hieman haasteita, täytyy itse ryhdistäytyä. Kirjoittamisen hetkellä ollaan oltu vajaa vuorokausi ilman sisäpissiä, eli se on mahdollista kunhan ramppaa ulkona ahkerasti. Käytiin tässä välillä ulkona ja sinä aikana ovatkin molemmat luut muuttuneet pysyvästi Nachon omiksi. Seurailen tilannetta ja puutuun koirien väleihin vasta jo tulee selvää riitaa. Luonnollisesti vanhemman koiran pitäisi olla puoli askelmaa korkeamalla arvoasteikossa.
Nachon kanssa vedettiin reippaat agilitytreenit aamulla, monet taidot on kyllä ruostuneet mutta koira syttyy kivasti mikä onkin minun mielestä pääasia. Hauskaa pitää olla.
Autoilu sujuu Salsalta jo paremmin ja on ollut lyhyitä aikoja autossa yksinkin. Katselin Prisman parkissa että aika monessa autossa oli koira odottamassa. Jotkut räkyttivät vimmatusti, toiset katselivat rauhallisesti ohikulkijoita ja osa varmasti nukkui boxeissaan kuin ei mitään. Nacho on tosi autoilija, mielellään aina hyppää autoon eikä valita, tärkeintä että pääsee mukaan. Toivon todella että Salsa kasvaa samanlaiseksi.
Sauna taitaa olla lämmin, vinkkaan pojille että mennään saunomaan, Nachon lempipuuhaa. Salsa ei ole vielä ymmärtänyt kuuman huoneen hienoutta mutta tulee usein ottamaan suihkun lopuksi. Ei näytä pelkäävän vettä, hauska nähdä tuleeko siitä innokas uimari.

Salsa ja sen veljet

Värjöteltiin sitten eilen pari tuntia ulkona hyytävässä, mutta mitä sitä nyt ei tekisi pennun sosiaalistamisen eteen. Salsalla ei mennyt ehkä ihan putkeen. Emäntä näyttäisi olevan aika dominoiva ja hieman epävarma, tai toisinpäin, niin että pientä ärhentelyä oli ilmassa. Pientä ainakin näin terrierin omistajan näkökulmasta.
Agendalle otetaan siis myös suuriin mustiin koiriin tutustuminen, kunhan rokotukset on kunnossa. Suurimmaksi osaksi meni ihan kivasti ja oli mukavaa. Myös Nacho pääsi vähän juoksemaan kivan belgi tytön kanssa.

Kummasti Nacho on aikuistunut nyt pennun tulon myötä. Siitä on tullut harkitseva ja rauhallinen herrasmies, ainakin suurimman osan ajasta.

Me oltiinkin sitten eilen lietsussa koko päivä niin että aika väsyneitä koiria olivat molemmat kun illalla yhdeksän maissa kotiuduttiin. Tänäänkin näyttäisi vielä väsymys painavan, vaivaisen kahden tunnin riehumisen jälkeen ovat jo simahtaneet molemmat.

Tapaamisessa oli vähän puhetta kouluttamisesta. Minä en oikeastaan ole aloittanut Salsaa vielä treenaamaan, se on niin pieni. Tietty jotain pieniä juttuja ollaan tehty, tärkeimpinä että ruokakupille ei rynnätä ja kontaktia on harjoiteltu muutenkin. Ja luoksetuloa, se on se tärkein! Istumaan oppii kaikki koirat ihan itsestään. Tämän pennun kanssa olen päättänyt etten opeta sitä ensimmäisenä.
Pikku hiljaa, aikaa on. Mutta ihan terävä pentu se on, hoksaa monia asioita jo ihan itse ja tapittaa sitten minua että näinkö piti mennä. Joskus meni oikein ja silloin saa palkan. Ei tule olemaan vaikeuksia palkitsemisessa, näin ruualle persoa koiraa ei minulla olekaan aikaisemmin ollut. Ja naksutin on ostettu mutta täytyy harjoitella itse vähän ensin, siinä pitää olla niin tarkkana ja mulla on tuon palkitsemisen oikea-aikaisuudessa melko suuria haasteita. Huomasin sen agitreeneissä lauantaina. En ylipäätään ymmärrä miten Nacho on oppinut mitään kun minä palkkaan kahden sekunnin päästä siitä kun tehtävä on jo tehty. Enkä ole edes hämäläinen...

Löytöjä

Minusta eläintarvikeliikkeiden hinnoissa on aikasta paljon ilmaa. Olen tehnyt aivan epäpoikkipinoon-tieteellistä tutkimusta, Faunatar on ylivoimaisesti kallein, M&M tulee hyvänä kakkosena.
Salsalla on ollut petinä joskus Nachon Ikeasta hankkimani pieni punainen koiranpeti.
Mutta ryökäle kasvaa niin nopeasti että ihan kohta se ei enää mahdu siihen.
Nacholla on lempipaikkana monta vuotta sitten anttilasta ostettu lattiatyyny ja halusin löytää Salsalle samanlaisen. Lemmikkiliikkeiden pedit maksavat ihan maltaita, alle kahdeksankympin et saa mitään räsymattoa paksumpaa.
Niinpä etsimään huuto.netistä, ja heti kävi tuuri, neljällä kympillä hienot lattiatyynyt, siis molemmille samanlaiset uudet jotka sopivat paljon paremmin makuuhuoneen väreihinkin.Täytyy toivoa että ovat mieluisat karvakuonoille.

Parhaat lelut löytyy myös ihan kotitarpeina, kuten äsken leikkeihin tiensä löytänyt sukka: